Julkaistu: 13.04.2015
Aihe: Vieraskynä
Avainsanat: , , ,

Kokemukseni vertaisohjaajakoulutuksesta

Tulin koulutukseen ensimmäiseen viikonloppujaksoon helmikuussa hieman ennakkoluuloisena vastaavanlaisissa koulutuksissa tylsistyneenä, mutta ennakkoluulot sulivat pian pois kouluttajiemme Jarin ja Jounin huumorintäyteisen ohjauksen lomassa. Koska minulla ei ollut sen suurempia odotuksia koulutuksen suhteen, sain siitä irti aivan valtavasti. Enempää ei olisi voinut kerralla ottaa vastaan. Informaatiota oli juuri riittävästi ensimmäistä ryhmäkertaa varten. Kokemusasiantuntijoiden, Merjan ja Joukon, kertomukset omista vertaisohjaajakokemuksistaan olivat mallioppimista parhaimmillaan. Oleellisimmat opit eivät tulleet niinkään heidän sanomistensa, vaan persooniensa kautta. Wau, mitä selviytyjiä! Joku taisi puhua mielenrauhasta ja se heistä todellakin välittyi!

Parasta koulutuksessa olivat ihmiset – kouluttajat, kokemusasiantuntijat ja muut ryhmäläiset. Ongelmapelaajan läheisenä olin ennen koulutukseen tuloa jännittänyt muiden ohjaajien tapaamista, erityisesti entisten ongelmapelaajien, mutta ennakkoluulot olivat tässäkin tapauksessa turhia. Harvoin kohtaa niin aitoja ihmisiä, kuin vertaisohjaajakoulutuksessa. Näiden ihmisten kanssa omista suojamekanismeistaan uskalsi hieman hellittää ja katkeruuden rippeistä pelaajaa kohtaan viimeisetkin sulivat pois. Koulutus oli varsin terapeuttinen kokemus.

En ole pitkään aikaan tuntenut niin syvästi kuin koulutuksessa. Itku ja nauru olivat herkässä. Pelirajat’on porukka tuntui perheeltä, johon haluaa kuulua. Koulutus synnytti halun antaa oman panoksensa peliongelman murtamien ihmisten auttamiseksi, tehdä sen mitä voi eli auttaa ihmisiä parantamaan itsensä, sen sijaan että  taistelisi tuulimyllyjä vastaan ja yrittäisi pelastaa pelurin.

Paljon vielä jäi sanottavaa. Tarina jäi kesken. Minun on ikävä teitä kaikkia!

Kirjoittaja valmistui läheisten vertaisohjaajaksi Pelirajat’on vertaisohjaajakoulutuksessa keväällä 2015.

ooter(); ?>