Julkaistu: 07.10.2015
Aihe: Vieraskynä
Avainsanat: ,

Mitä minulle tapahtui voimavarakurssilla?

”Täällä olisi voimavarakurssi. Kokeillaanko päästäänkö?”
”Miksi? Ei me varmaan päästä. Mihinkä me sitä? Minä pärjään kyllä yksinkin. Me pärjätään kyllä ilman apua ja miten ne siellä osaisi auttaa.”

Siinä lähinnä ajatukset, jotka päässäni liikkuivat kun avopuolisoni, pelurin läheinen, minulle kurssia ensi kertaa ehdotti. Ajatus muhi ja kurssille haettiin. Lähinnä siksi, että noh, näytän toiselle että teen jotain ja onpahan ainakin hetken tyytyväinen.

Kahdeksan vuotta olen tiedostanut, että minulla on ongelma. Kaksi vuotta olen halunnut siitä tosissani irti. Ainakin viisi repsahdusta. Yhtä monta tipahdusta alas ja täydellistä itseensä pettymistä. Joka kerta on noustu hitaasti ja vaivalloisesti ja taas on tultu viimeistään puolen vuoden päästä rytinällä alas.

Miksi? En tiedä ja tuskin tulen ikinä tietämäänkään täydellistä vastausta. Tuudittautuminen ajatukseen, että kaikki on nyt hyvin, kun on ollut pelaamatta näin ja näin kauan, on varmasti suurin syy. Se, että tietoa peliongelmasta ei ole riittävästi, on varmasti toinen iso syy.

Kokeillaan siis sitä voimavarakurssia sitten. Ei se ota, jos ei annakaan. Haastattelupuhelu oli ja jäi olo, että haluan kurssille. Aikanaan tuli päätös ja tunne sen kun vahvistui, mutta toisaalta pelotti.

Kurssi on nyt ohi. Viikko höykytystä takana 🙂 Paljon luentoja, paljon tietoa, paljon vertaistukea. Vertaistuki sanana oli minulle aikaisemmin oikea kirosana. Muilla ei ole näin ja muut eivät ymmärrä. Noh, muillahan oli juuri näin ja muuthan ymmärsivät.

Se, että oli ihmisiä, jotka olivat kokeneet samat askeleet. Samat repsahdukset. Samat tunteet kuin minä. Se oli varmasti minulle tärkein asia, näin heti kotiinpaluun jälkeen mietittynä.

Olimme pariskuntana kurssilla. Saimme paljon molemmat ja ennen kaikkea saimme yhteisiä työkaluja tulevaan. Ja aikaa olla kahdestaan pariskuntana ilman kodin paineita. Ihmisten kanssa, joilla on samat ongelmat ja samanlaiset arjen haasteet. Uskoa huomiseen. Uskoa itseensä.

Aika näyttää mitä todella kurssista sain ja osaanko saamiani työkaluja oikein käyttää. Kurssi ei estä minua repsahtamasta tai ”parantanut” minua, mutta juuri nyt huominen näyttää paljon valoisammalta.

MINÄ pystyn tähän ♡

Kirjoittaja osallistui Pelirajat’on-voimavarakurssille syys-lokakuussa 2015. 

ooter(); ?>