Julkaistu: 09.07.2018
Aihe: Uutinen
Avainsanat: , ,

Mistä ja miten läheinen löytää omat rajansa?

Peliongelmaisen läheisen kannattaa kysyä itseltään mitä hän pelaajalta sallii ja miksi.

”Kun ongelmallinen rahapelaaminen on alkanut, pelaajan ja läheisen välillä on käynnissä tangotanssi. Siinä toinen venyttää rajoja, toinen sopeutuu ja pian tilanne on rajaton. Pelaajalla on sumentunut käsitys omasta käyttäytymisestään ja läheisen kyky muistaa mikä on suotavaa käytöstä ihmissuhteessa hämärtyy”, Pelirajat’on-koordinaattori Catarina Forsström maalailee.

Kuvailu keskittyy ongelmallisesti rahapelaavaan ja hänen läheiseensä, joiden välisessä suhteessa läheinen ei enää pidä kiinni rajoistaan. Usein rajojen katoaminen alkaa siitä, että läheinen ei osaa enää sanoa yhtä pientä, mutta tärkeää sanaa.

”Miksi omalle läheiselle on niin vaikea sanoa ’ei’, vaikka jollekin toiselle sen pystyy sanomaan?” Forsström miettii.

”Läheisten Pelirajat’on-vertaisryhmissä mietitään usein niitä omia rajoja, jotka ovat saattaneet unohtua. Mitä asioita sallin ja mitä en?”

Peliongelman keskellä läheinen saattaa huomata, että hän maksaa yksin koko vuokran, hoitaa kaiken kodinhoidon ja perheen asiat. Lisäksi hän ei ehkä enää vaadi selityksiä, jos pelaaja katoaa kotoa pitkäksi aikaa tai ei suostu kertomaan mihin hänen rahansa menevät. Kotona yhtäkkiä siedetään raivonpurkauksia ja epäsosiaalisuutta, jota ei aiemmin ollut suhteessa.

Kun pelaajan tunteille ja tarpeille annetaan koko ajan enemmän tilaa, läheisen tarpeet kutistuvat kutistumistaan. Omien rajojen hälventyminen ei ole harvinaista ongelmallisesti pelaavien läheisille.

”Puoliso voi luulla olevansa vastuussa pelaajan teoista. Raja oman ja toisen elämän välillä hämärtyy. Täytyy uskaltaa kysyä itseltään, että miksi elää toisen tunnetilojen ja toiminnan kautta.”

Catarina Forsström kehottaa ongelmallisesti pelaavien läheisiä kysymään itseltään millaisia asioita sallii itselleen tehtävän.

Miten asettaa rajoja, jos kämppä on lähteä alta?

Omien rajojen asettaminen voi ongelmallisesti rahapelaavan kanssa olla haastavaa.

Voi olla äärimmäisen hankalaa kieltäytyä maksamasta myös pelurin osuutta esimerkiksi vuokrasta, jos tietää, että se pahimmillaan johtaa siihen, ettei lapsilla ole kattoa päänsä päällä. Vanhemman voi olla vaikea pidättäytyä maksamasta lapsensa pelivelkoja, kun huoli lapsen tulevaisuudesta painaa niskassa.

”Kun pelaaja ei ota vastuuta, niin jonkunhan se on otettava. Läheiset ovat usein pakkoraossa.”

Forsström toteaa, että peliongelma imaisee kaksi ihmistä sisäänsä. Tästä syystä rajojen asettaminen vaatii usein ei-sanan lisäksi myös uskallusta tarkastella omaa tilannetta ja mitä suhteessa pelaajaan tapahtuu.

Se on usein vaikeaa, koska monesti läheiset ovat niin tiukasti kiinni peliongelman luomassa todellisuudessa.

”Pelaaminen on pahimmillaan kuten kaikki riippuvuudet. Sanotaan, että alkoholismi on joukkuepeli, jossa kaikki saavat pelata. Tämä sama pätee myös peliongelmaan.”

Millaisilla tavoilla ihminen voi sitten suojella itseään toisen haitalliselta käytökseltä?

Forsström toteaa, että terveellä itsesuojeluvaistolla sekä tunnistamalla miten tahtoo tulla kohdelluksi. Itseään suojellakseen tulisi olla itsekäs.

”Pitäisi puhua enemmän terveestä itsekkyydestä. Itsekkyys on sanana leimattu negatiivisesti ja kaikki tunnistavat epäterveen itsekkyyden. Mutta pitäisi olla enemmän keskustelua terveestä itsekkyydestä, joka on suojelevaa. Jokaisen läheisen tulisi olla hieman itsekäs.”

 

Pelirajat’on tarjoaa monipuolista vertaistukea pelaajille ja heidän läheisilleen valtakunnallisesti.

Tiedätkö millaista on elää ongelmallisesti pelaavan rinnalla? Haluatko auttaa muita, jotka ovat samassa tilanteessa. Syksyllä järjestetään ensimmäinen pelkästään pelaajien läheisille suunnattu vertaisohjaajakoulutus. Ilmoittaudu mukaan!

 

teksti: Vilma Vuorio

ooter(); ?>