Hyppää sisältöön

Ajatuksia aloittaessani Pelirajattoman koordinaattorina

Yleinen

Istuin raitiovaunussa ja tuumin, että kyllähän minä ongelmapelaajien ja läheisten kanssa olen paljonkin vuosien varrella keskustellut, mutta osaankohan minä enää ihmisten kanssa kasvotusten olla?

Tällaisia olivat mietteeni, aloittaessani Pelirajat’on koordinaattorina maaliskuussa. Aiemmassa työssäni olin toki puhunut tuhansia tunteja puhelimessa, ja netin vertaistukiryhmissä siitä, miten ongelmallinen rahapelaaminen on vaikuttanut heidän elämäänsä eri tavoin. Mutta, tässä uudessa tehtävässäni tulisi tavata ihmisiä ihan kasvotusten ja matkustella. Jännittävää. Entäs jos itseä jännittää liikaa?

Maistelin edelleen tuota koordinaattori-sanaa mielessäni ja mietin, että mitäköhän se nyt sitten käytännössä tarkoittaa? Se homma, johon ryhdyn. En ainakaan osannut itseäni opastaa uuteen työhuoneeseen ensimmäisen viikon aikana, saatikka oikeaan kerrokseen. Taisin jopa lukita itseni koko Sospedin ulkopuolelle pari kertaa.

Viikot kuluivat ja huomasin, että talossa taitaa olla ihan mukavaa porukkaa. Vaikka aluksi ujona istuin yhteisessä keittiössä, tajusin pian, että täällähän joukko tervehtii toisiaan sanoin eikä murahduksin. Ja myös muut kuin minä tuntuvat kaipaavan yhteistä kodikasta aamukahvihetkeä, jonka aikana saa heräillä vähän hitaammin…

cata

Odotin ensimmäisten viikkojen aikana paperinkuivia palavereita, joissa päätökset nuijittaisiin pöytään. Sellaisia kokouksia, joissa kämmenet hikoilee ja suuta kuivaa ja komento on kova. Mutta esimieheni yllättikin tulemalla huoneeseen sanoen ”Perhana, nyt iski impulssi, oisko parleen aika…”

Eli asioista ihan OIKEASTI keskustellaan, eikä siihen tarvita nuijaa eikä nuivaa tunnelmaa. Ihmeellistä.

Olenko sitten oivaltanut mitä koordinoin? En ole asiasta aivan varma, mutta olen huomannut että Pelirajat’on vertaistukiryhmiä on paljon eri puolella Suomea. Ihmiset, jotka ryhmissä toimivat ovat upeita ja ainutlaatuisia. Yritän parhaani mukaan yhdistää lankoja MEIDÄN kaikkien välillä. Se tarkoittaa junalippuja, tapaamisia, tarpeita, koulutuksia, kuulumisia, ryhmäläisiä, ohjaajia, koulutettavia ja maailmalle kertomista miten UPEAA TOIMINTAA tämä on.

Terveisin,
Cata Koordinaattori

PS: Tuttavani kysyi miten viihdyn uudessa työssäni. Totesin, etten muista milloin olisin nauranut yhtä paljon kuin kuluneiden kuukausien aikana.

”Älä nyt… Lopeta…Vatsaan sattuu, kun naurattaa niin…”