Hyppää sisältöön

Haittaaks se, Jaska-kulta?

Muutostyö, Pelaajat

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja sen edeltäjät Stakes ja Kansanterveyslaitos ovat vuodesta 2007 alkaen seuranneet ja tutkineet rahapelaamisen tilaa ja siihen kytkeytyviä haittoja. Samalla on kehitetty haittojen ehkäisyä ja hoitoa. Siirryin tuolloin nykyisiin tehtäviini päihdepuolelta ja minulta kyseltiin toistuvasti, onko rahapelaaminen sellainen kysymys, että siitä koituviin, aika pieniltä vaikuttaviin haittoihin pitää erikseen paneutua.

Nopeasti hahmottui, että kyse on paljon laajemmasta ongelmasta ja vakavammista haitoista, kuin olisin osannut (ja ehkä mitä edelleenkään osataan) ajatella. 2000 -luvulla rahapelaaminen sai uutta tuulta alleen niin kansainvälisesti kuin meillä kotimaassakin. Pokeribuumi oli (ja meni?), pelit ja pelikoneet kehittyvät ällistyttävällä vauhdilla ja verkossa voi pelata päivin öin, kunhan kenttää riittää. Kilpailu pelaajista ja euroista on saavuttanut mittasuhteet, jollaisia vielä jokunen vuosi sitten oli vaikea kuvitella.

Kansainvälisellä tasolla tarkasteltuna haittojen kasvu näyttää kuitenkin yllättäen taittuneen, minkä uskotaan johtuvan muun muassa siitä, että ihmiset alkavat sopeutua pelitarjontaan. Suomessa näin ei ole tapahtunut – toisaalta pelikentän muutos on täällä varsin tuore. Väestötasolla meillä pelataan paljon, ja porukkaan mahtuu koko joukko myös ongelmallisesti pelaavia. Haasteita riittää!

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on kehitetty useita apu- ja tukimuotoja liikaa pelaaville, sosiaali- ja terveydenhuollon osaaminen kasvaa, ja pikkuhiljaa myös kansalaisten tietoisuus pelaamisen riskeistä lisääntyy. Yksi merkittävä korsi kekoon oli 18 vuoden ikäraja kaikkeen rahapelaamiseen. Saa nähdä, miten nämä toimenpiteet riittävät taittamaan haittakehityksen yhä villimmiltä vaikuttavilla pelimarkkinoilla tilanteessa, jossa kyllääntymisestä ei ole merkkejä.

Laajoja kaaria tarkasteltaessa unohtuu helposti se yksittäinen ihminen, johon hallitsematon pelaaminen pahiten iskee. Hän on myös kevyt siirtää sivuun silloin, kun yhtiöiden edunsaajat jättävät avustushakemuksiaan. Tilanne on paradoksaalinen, koska edelleen eniten pelaavien euroilla peliyhteisöjen ja avustuskohteiden rattaat pysyvät rasvattuina. Ja kyllä, pelituotoista omakin palkkani viime kädessä maksetaan.

Peluurin vuosiraportti 2012 julkistettiin loppukeväästä. Auttavassa puhelimessa kohdattiin aiempaa useammin vakavista peliongelmista kärsiviä ja heidän läheisiään. Noin kolmanneksessa puheluista tuli esiin vähintään yksi vakavista ongelmista kertova piirre. Raportissa puhutaankin peliongelman kärjistymisestä. Puheluissa nousivat edellisvuotta useammin esiin laittomat keinot pelaamisen rahoittamisessa, itsemurha/itsemurha-ajatus tai –yritys, pelaamisesta aiheutunut ero, lasten pahoinvointi tai suuret velat, asunnon menetys tai sen uhka.

Toisenkinlaisia tarinoita on. Vuosiraportin julkaisua edeltävänä päivänä tuli RAY:ltä julkisuuteen tiedote, jossa ”Voitto raha-automaatista pelasti kodin. Helsinkiläinen Martti voitti RAY:n Kulta-Jaskasta liki 70 000 euroa. Summa poisti huolen muutosta ja muutti kesäsuunnitelmia.” Samalla yhtiö ilmoitti ”Suomen suosituimman automaattipelin” Kulta-Jaskan uudistumisesta, jonka myötä pääsee pelaamaan Jaskan lisäpeliä. Överiksi meni tiedotus tässä tapauksessa, sen myöntää yhtiökin.

Liiallista pelaamistaan tuskaisesti häpeäviä, yllättävän nopeastikin suuriin talousvaikeuksiin joutuneita jaskoja ja jaanoja riittää moninaisten rahapelien ääreen. Osalle pelaamisesta on kehittynyt vakava ongelma, ainakin heille itselleen, hyvin usein myös heidän läheisilleen, aika ajoin työnantajille, luoton myöntäjille ja uskokaa tai älkää, joskus myös peliyhtiöille. Kyllä se haittaa.

Saini Mustalampi
Kirjoittaja toimii kehittämispäällikkönä THL:ssä, jossa hän vastaa rahapelihaittojen ehkäisyn sekä tuki- ja hoitopalvelujen valtakunnallisesta kehittämisestä ja koordinaatiosta