—
Monen mieleen tulee eläkkeiden maksupäivänä rahapeliautomaateilla seisovat iäkkäät ihmiset. Pelituen (Kehittämiskeskus Tyynelä, Sovatek-säätiö ja Kuopion kriisikeskus) toimesta on Pieksämäellä menossa parhaillaan ikäihmisten rahapelaamiskysely ja yhteenvedon mukaan lotto, jokeri ja erilaiset arvat olivat ehdottomasti suosituimpia rahapelaamisen muotoja. Rahapeliautomaatteja pelasi vain 20 % kyselyyn vastanneista. Rahapeliautomaatit ovat kuitenkin se näkyvä osa rahapelaamista, jota nuoremmat jo pelaavat näkymättömämmin internetissä.
Rahapelaamisessahan tavoitellaan yleensä voittoa, mielellään sitä isoa pottia. Pelaaminen koetaan myös mukavaksi ajanvietteeksi ja pelien äärellä koetaan jännitystä ja rentoutumista, myös meneillään olevan kyselyn mukaan. Pitäisikö Suomessakin järjestää Yhdysvaltojen mallin mukaan päiväreissu hyvään ostoskeskukseen, jossa voisi viettää rattoisan päivän pelikoneiden äärellä? Kuitenkin tavallisimpia pelejä ikäihmisillä ovat perinteiset korttipelit, pasianssi, sanaristikot ja sudokut. Suomen olosuhteissa onkin kehitetty erilaista ryhmämuotoista vertaistoimintaa yksinäisyyden ja tylsistymisen ehkäisemiseksi ostoskeskusreissujen sijaan.
Vierailin päihteitä ongelmallisesti käyttävien/käyttäneiden senioreiden vertaistukiryhmässä. Keskustelun aiheena olivat rahapelaamisen ja päihteidenkäytön yhtäläisyydet ja eroavaisuudet. Yhteisiä piirteitä löydettiin päihteiden käytön kanssa monia: toiminta vie runsaasti aikaa, sietokyky kasvaa, kontrolli menee, muiden elämän osa-alueiden laiminlyönti sekä ärtyneisyys ja levottomuus vieroitusoireina. Merkittävimpänä erona nähtiin pelaamisen hajuttomuus ja se, ettei käytös muutu niin näkyvästi kuin päihteitä käytettäessä.
Ryhmän jäsenet toivat esiin myös aikaisempia kokemuksiaan rahapelaamisesta. Kokemukset olivat kahta eri tyyppiä. Moni muisteli aikaa, kun tili saatiin rahana käteen. Silloin mentiin viinakauppaan ja pelaamaan sököä metsään, koska haluttiin pelata salassa. Korttiringissä saattoi mennä talo ja metsät, mutta kokoontumista pidettiin siitä huolimatta tärkeänä miesten harrastuksena: ”Siinä tunsi kuuluvansa joukkoon”. Toinen menneiden muistelu liittyi enemmän varsinaisen riippuvuuden kehittymiseen. Eräs ryhmäläinen kertoi, että keinolla millä hyvänsä piti saada hyvä olo: ”Kun join en pelannut, mutta raittiilla jaksolla pelasin paljon”. Pelaamiseen liittyy ryhmäläisten mielestä erityisesti valehtelua ja velkaantumista. Rahapelaamista pidettiin jopa pahempana kuin päihteiden käyttöä. Ryhmäläisten rahapelaaminen oli ikääntyessä vähentynyt tai loppunut kokonaan.
Pelaavatko ikäihmiset myös digitaalisia pelejä? Pieksämäen kyselyssä digitaalisia pelejä pelasi 12 % vastanneista. Pelaamisen aloittamiseen on usein korkea kynnys, sillä tietokoneen tai älypuhelimen käyttö ei ole kaikille iäkkäille luontevaa. Lisäksi digitaaliset pelit ovat vielä varsin tuntemattomia, pelikone hieman pelottava, näön muutokset tai sormien nivelrikko saattavat vaikuttaa nopeuteen ja reagointikykyyn. Kuitenkin ikäihmisten tietokoneen käyttö tulee lisääntymään ja samalla myös digitaaliset pelit ja rahapelaaminen mahdollistuvat kotisohvalla istuen.
Palvelujen saatavuus?
Iäkkäämmän ihmisen on ehkä vielä helpompi salata peliongelma kuin nuorempien, koska he ovat usein yksin asuvia ja työelämän ulkopuolella olevia. Myös pelaamisesta kysyminen voidaan kokea vaikeammaksi kuin nuoremmilla; ”eihän näin vanha voi pelata” –ajatuksella. Jäävätkö siis vanhemmat ihmiset vaille huomiota ja tarvittavia palveluita? Minne he itse menisivät hakemaan apua? Pieksämäellä tehdyssä kyselyssä rahapeliongelmissa mentäisiin ensisijaisesti terveyskeskuksen vastaanotolle tai ikäihmisten terveydenhoitajalle, vasta toissijaisesti mielenterveys-ja päihdepoliklinikalle tai sosiaalityöhön. Tämä tieto tukee käsitystä siitä, että perusterveydenhuollossa on lisättävä rahapeliongelmien kohtaamiseen liittyvää tietotaitoa. Ensimmäinen kohtaaminen ja puheeksiotto onkin luontevaa jonkin muun vaivan tai asian yhteydessä yksinkertaisesti kysymällä ”Kuinka usein pelaatte rahapelejä” ja ”Kuinka paljon käytitte rahaa pelaamiseen”. Tarvittaessa asiakas voidaan sitten ohjata erityispalvelujen piiriin.
Eija Myllymäki
Aluesuunnittelija, Pelituki
Kirkkopalvelut ry/Kehittämiskeskus Tyynelä