Viisi vinkkiä läheiselle

Läheiset, Vertaisohjaajat, Vieraskynä

Pelirajat’on-toiminnan päällikkö Jari Hartikainen käsitteli viimekertaisessa blogikirjoituksessa vastuullista pelaamista. Jarin kirjoitus sai Pelirajat’on läheisten vertaisohjaajan pohtimaan vastuullisuutta ongelmapelaajan läheisen näkökulmasta.

Yritykset kontrolloida peliriippuvaisen käyttäytymistä johtavat läheisen syvälle pettymysten suohon.

Monet läheiset ovat perehtyneet rahapelaamiseen ja riippuvuudesta toipumiseen tarkasti huolimatta siitä, että ongelmapelaaminen EI OLE meidän läheisten ongelma.

On esitetty, että ongelmallisen pelaamisen haitallisista vaikutuksista kärsii jopa 7-16 henkilöä pelaajan lähiympäristössä. Siltikään juuri pelaaminen ei ole läheisen ongelma, eikä näin ollen ole meidän vallassamme ratkaista asiaa. Sen sijaan meidän vastuullamme on oma hyvinvointimme. Pelaajasta huolehtiminen ja yritykset kontrolloida tämän pelikäyttäytymistä johtavat läheisen syvälle pettymysten suohon, ja kääntyvät usein itseään vastaan – pelaamisen mahdollistamiseksi.

THL:n uudistetussa Läheiset ja rahap€liongelma -tukiaineistossa ongelmapelaajan läheisen tilanne on esitetty noidankehänä, joka rakentuu pelaamisen, sen negatiivisten seurausten ja läheisen omien toimimattomien selviytymiskeinojen vyyhdistä. Näistä kahteen jälkimmäiseen voi läheinen omalla toiminnallaan vaikuttaa.

Sinä, läheisenä, teet asioita ensisijaisesti oman hyvinvointisi eteen.

Emme voi ottaa askeleita pelaajan puolesta. Hän kykenee ne itsekin ottamaan, kun on valmis siihen. Tarvitseeko meidän sitten vain katsoa vierestä, kun toinen tuhoaa itseään kolikko toisensa perään? Kyllä ja ei. Maritta Itäpuiston mukaan läheisen muutos VOI saada “pelaajan näkemään asiat siten, että hän voi saada kimmokkeen pelikäyttäytymisen muutokseen tai hoitoon hakeutumiseen.” Kannattaa kuitenkin muistaa, että kukaan ei voi antaa takeita riippuvaisen toipumiseen. Sinä, läheisenä, teet asioita ensisijaisesti oman hyvinvointisi eteen.

Sen sijaan, että huolehtisimme loppuunpalamisen uhalla riippuvaisesta, voimme kääntää katseen itseemme ja alkaa huolehtia sen ihmisen tarpeista, jonka tunteet ja tarpeet olemme riippuvaisen rinnalla eläessämme laiminlyöneet.

Läheisen on toki hyvä tietää perusasiat riippuvuuskäyttäytymisestä, mutta vielä tärkeämpää on ottaa selvää siitä, miten riippuvaisen läheiset tyypillisesti käyttäytyvät, ja mitä asialle voi tehdä. Ratkaisun avaimet oman tilanteen kohentamiseen löytyvät sieltä. Läheistutkimusta kohdistuen rahapelaajien läheisiin on tehty jo jonkin verran Suomessakin (Itäpuisto & Pajula 2014; Marttinen 2009).

Kokeile tehdä jotakin toisin kuin ennen, ja katso mitä tapahtuu. Kun sinä muutut, muuttuu ympäristö sen mukana. Tässä viisi ohjetta, joilla pääset alkuun.

Viisi ohjetta vastuullisempaan läheisenä olemiseen:

  1. Ole tietoinen omista tunteistasi ja tarpeistasi. Aseta itsesi etusijalle. Mieti, paljonko jaksat ja haluat olla pelaajan tukena. Huolehdi ensisijaisesti omasta jaksamisestasi. Luo rajat, joiden yli kukaan ei kävele, ja pyri pitämään niistä kiinni niin usein kuin mahdollista.
  2. Ole tietoinen siitä, että mitä enemmän käytät läheisen selviytymiskeinoja eli huolehdit, varmistelet ja korjaat pelaamisesta koituvia haittoja, sitä huonommaksi oma olosi todennäköisesti käy. Pelaaja ei hyödy siitä, että läheinen kantaa vastuun, joka pelaajan tulisi oppia itse kantamaan. Muista myös, että pelaaminen ei ole sinun vikasi, vaikka riippuvainen näin väittäisi (hän tekee sen oikeuttaakseen oman toimintansa)
  3. Ole tietoinen siitä, että yksinomaan pelaaja itse voi tehdä päätöksen pelaamisen lopettamisesta. Jos kannat vastuun pelaajan puolesta, hän tuskin on halukas ottamaan sitä takaisin niin kauan kun pelaaminen on ongelmallista. Pahimmillaan vastuun epätasainen jakautuminen viestii pelaajalle mahdollisuudesta jatkaa entiseen tapaan.
  4. Ole tietoinen siitä, että sinulla on oikeus kertoa pelaamisen negatiivisista vaikutuksista itseesi, kertoa kaikista pelaamisen herättämistä tunteista ja ajatuksista syyllistämättä pelaajaa. Jos neutraali keskustelu on tilanteen tulehtumisen vuoksi mahdotonta, harkitse asian ottamista puheeksi ystävän kanssa tai vertaisryhmässä. Myös ammattiapu voi olla tarpeen.
  5. Ole tietoinen siitä, että pelaajan ongelman pohtimiseen ja korjailuun käytetty aika syö aikaa kaikilta niiltä asioilta, joista hyvinvointi pääasiassa muodostuu. Loppuun palaneena et voi olla pelaajan tukena silloin kun hän itse on valmis lopettamaan pelaamisen. Lopettaminen ei ole helppoa, ja retkahdukset kuuluvat toipumisprosessiin. Ne saavat kuulua myös sinun toipumisprosessiisi. Toimintatapojen muutos vaatii aikaa. Älä siis vaadi heti itseltäsi täydellistä suoritusta.

Pidetään huolta ensin itsestämme, ja vasta sitten toisista!

Kirjoittaja on Pelirajat’on läheisten vertaisohjaaja Emmi Siirtonen