—
Sinuiksi häpeän kanssa
Oletko koskaan tuntenut häpeää? Jos vastasit kyllä, et ole ainoa.
Rahapeliriippuvuudessa häpeän tunne on hyvin yleinen ja se usein toimii pelaajaa tai läheistä vastaan. Se on uuvuttava, pysäyttävä, voimakas ja jopa syrjäyttävä. Häpeä on siis lähes sanoin kuvaamaton tunnetila, joka lamauttaa kokijansa. Mutta miksi ihminen tuntee häpeää? Onko häpen tuntemus normaalia?
Vaikka häpeä tuntuu nykyisin “turhalta” tunteelta, se on ihmisen yhdestä perustunteita, joka on itseasiassa yksi tärkeimmistä ihmislajinsäilymiseen liittyvistä tunteista, sosiaalipsykologi (VTM), kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutti ja tietokirjailija Emilia Kujala kertoo. Se on kiinteästi sidoksissa ihmisen moraalin kehitykseen ja kokemus edistää ihmisen sopeutumista yhteisöönsä.
–Häpeän kokeminen on usein kuin pieni sosiaalinen kuoleman hetki. Se synnyttää meissä elämän ja kuoleman kysymyksen – lauman ulkopuolelle joutumisen pelon. Aikoinaan lauman ulkopuolelle joutuminen oli varma kuolema, Kujala kertoo häpeän historiasta.
”Häpeän kokeminen on usein kuin pieni sosiaalinen kuoleman hetki.”
Emilia Kujala
–Häpeä tunteena on niin voimakas, että se saa ihmisen tahtomattaankin muuttamaan käytöstään sen mukaisesti, miten henkilö kokee ympäröivän maailman hyväksyvän hänet. Siihen liittyy hyvin olennaisella tavalla se, mitä muut ajattelevat minusta ja toisaalta mitä minä ajattelen itsestäni, Kujala jatkaa.
Syyllisyys vr. häpeä
Syyllisyys ja häpeä menevät arkikielessä usein sekaisin. Niillä on kuitenkin selkeä ero. Syyllisyyden tunne kohdistuu ihmisen tekemiseen, kun taas häpeä on ihmisen minuutta määrittelevä kokonaisvaltaisempi tunne.
Ihmisen tuntiessaan syyllisyyttä, hän on tehnyt jotain väärin. Esimerkiksi pelannut, sen sijaan kuin olisi ollut peittelemässä illalla lapsiaan. Kun taas tuntiessaan häpeää, ihminen kokee olevansa kelvoton tai huono. Esimerkiksi joku voisi ajatella, ettei kukaan muu vanhempi pelaa ongelmallisesti rahapelejä, joten hän ei oikeastaan edes ansaitse olla vanhempi tai on vääränlainen vanhempi.
Tämänkaltainen tunne on tietysti ihmiselle epäsuotuisaa. Häpeä saa ihmisen kokemaan itsensä syvästi arvottomaksi, epäonnistuneeksi tai kelvottomaksi. Tällaisessa tilanteessa jo pelkkä aavistus voi saada ihmisen herkästi kuvittelemaan, että toiset ajattelevat hänestä ikävällä tavalla, vaikka totuus olisi päinvastainen.
Yksittäisenä tunteena häpeä ei ole syy tai seuraus riippuvuudelle, mutta se voi olla osasyy riippuvuuden taustalla.
Ristiriita minäkuvan kanssa
Meillä kaikilla on käsitys itsestämme rationaalisina, järkevinä olentoina. Toimimme järkevästi yhteiskunnassa, itseämme ja kanssaeläjiämme kohtaan. Kujala muistuttaa, että ihminen ei ole niin rationaalinen kuin ajattelemme.
Me kategorisoimme helposti erilaisia ryhmiä, joiden kuuluisi oletusten mukaan olla hyvin järkeviä. Oletamme usein, että esimerkiksi “business-henkiset” henkilöt tai vanhemmat käyttäytyvät järkevästi ja olettamuksiemme mukaisesti.
–Jos tällaiselle ”kategorisoidulle” henkilölle kehittyy riippuvuus, asia, joka on ristiriidassa paitsi oman minäkuvan kanssa, mutta myös sosiaalisen identiteetin kanssa, niin voi hyvin olla, että tilanteen aiheuttama ristiriita herättelee henkilön hetkessä häpeän äärelle. Häpeän kokemuksen synty ei tarvitse konkreettista sosiaalista paheksuntaa, vaan siihen riittää arvaus/aavistus toisten paheksunnasta tai oletusten murtumisesta.
Ajassamme myös ihannoidaan määrätietoisia, itsenäisiä, tavoitteellisia, vahvoja ja tehokkaita ihmisiä. Jos ei luontaisesti ole tämän ihannekuvan kaltainen, saattaa asiasta tuntea häpeää. Samalla saattaa tuntua, että on lähtökohtaisesti vääränlainen tai harhautua ajattelemaan, että kukaan muu ei kärsi samoista haasteita. Tämän vuoksi vertaistuki on äärimmäisen tärkeää häpeää kokijan kannalta. Kokemus, ettei ole yksin, lieventää tai voi jopa poistaa häpeän tunnetta.
Häpeä saa meidät piiloutumaan
Itseltänsä piiloutuminen on riippuvuuksissa melko tyypillistä. Se on yksi neljästä käyttäytymismallista, jonka häpeän kokeminen saattaa laukaista: piiloutumista itseltä, piiloutumista muilta, hyökkäämistä itseään kohtaan tai hyökkäämistä toisia kohtaan.
Itsensä piiloutuminen tarkoittaa arkikielellä, että pelaaja saa hetken tauon omasta tilanteestaan ja mahdollisuuden unohtaa omat ajatuksensa, paetessaan peleihin.
Esimerkiksi lapsi, joka on elänyt turvattomassa ympäristössä, tarvitsee kokemuksia nähdyksi tulemisesta ja onnistumisen tunteesta. Tällaisissa tilanteissa, rahapelit tai sosiaalinen media voivat toimia keinona kerryttää onnistumisen kokemuksia ja hyväksytyksi tulemisen tunteita tai vaihtoehtoisesti toimia keinona paeta senhetkistä elämäntilannetta.
Tai tilanne voi olla päinvastainen. Häpeä voi toimia seurauksena sille, että ihminen kokee tarvitsevansa jännitystä omaan elämäänsä. Häpeän tunne voi johtaa pelaamiseen varsinkin sellaisen henkilön kohdalla, jolla on ollut pitkäaikaisesti mieli maassa, Kujala kertoo. Yksittäisenä tekijänä häpeä ei kuitenkaan ole syy tai seuraus riippuvuuteen.
–Ajattelen, että turvattomista taustoista tulevilla pakoon pääseminen, eli pelaaminen voisi olla yksi selviytymismekanismi. Se on oma kysymyksensä, että mihin ihminen tarvitsee pelaamista, koska pelaaminen voi olla häpeän seurausta, Kujala pohtii.
Miksi läheinen tuntee häpeää riippuvuudestani?
Kun ihminen on tuntenut toisen pitkään, hän kuvittelee tietävänsä, miten hänellä menee, mitä hän tekee tai tässä tapauksessa mihin toinen pistää rahansa. Kun todellisuus rahapelaamisesta paljastuu, tilanne on täysin ristiriidassa omien ajatusten ja oletusten kanssa. Syntyy syvä pettymyksen tunne, luottamuksen menetys, epävarmuutta, turvattomuutta sekä häpeän tunnetta.
–Ihmiset kuvitelevat tietävänsä jatkuvasti, mitä ympärillämme tapahtuu. Oikeasti tiedonkäsittelymme on todella valikoiva. Huomaamme vain sen, mitä olemme valmiita huomaamaan ja mikä on yhteneväistä oman tiedonkäsityksen kanssa.
”Meidän sormiemme välistä valuu paljon tietoa. Se ei ole ihmisen oma vika, vaan tarpeellista aivokapasiteetin ylläpidon kannalta.”
Emilia Kujala
Tiedonkäsittely on kuin meillä olisi kohdentavien silmälasien lisäksi laput silmien sivuissa. Silloin ihminen on herkistynyt huomaamaan vain tiettyjä asioita, jotka sopivat aikaisempiin ajatuksiin siitä, mitä ajattelemme itsestämme, toisista ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta. Ihmisen aivot eivät helposti rekisteröi asioita, jotka ovat ristiriidassa oman käsitysmaailmamme kanssa.
–Meidän sormiemme välistä valuu paljon tietoa. Se ei ole ihmisen oma vika, vaan tarpeellista aivokapasiteetin ylläpidon kannalta. Jos ottaisimme vastaan kaiken ympärillä tapahtuvan tiedon, aivomme ylikuumenisivat todella nopeasti, Kujala kertoo.
Sama pätee oletukseen siitä, keiden oletamme läheistemme olevan tai tekevän. Voi olla haastavaa käsittää, että ihmisellä, jonka luulee tuntevansa, on ollut valtava salaisuus – rahapeliriippuvuus.
Häpeä häpeämättä
Vaikka häpeä saa meidät lamautumaan tai tekemään päinvastaisia tekoja haluamastamme, on häpeän tunne osa ihmisyyttä. Häpeä on vain yksi tunne muiden joukossa, eikä häpeän kokeminen ole ihmisen oma valinta. Kujalan neuvojen mukaan voimme kuitenkin tutustua tarkemmin häpeäämme, asettamalla sen kainaloon, tutustumalla ja tulemalla sinuiksi sen kanssa.
Kaikkein tärkeintä on, että ei ala odottamaan hetkeä, jolloin häpeä katoaisi täysin. Niin ei tapahdu koskaan. Häpeän tunne on olemassa hyvästä syystä ja voi ajatella, että häpeä on tunne, joka kulkee kanssamme läpi elämän.
Emilia Kujala
–Kaikkein tärkeintä on, että ei ala odottamaan hetkeä, jolloin häpeä katoaisi täysin, koska niin ei tapahdu koskaan. Häpeän tunne on olemassa hyvästä syystä ja voidaan ajatella, että häpeä on tunne, joka kulkee kanssamme läpi elämän.
–On ehdottoman tärkeää muistaa, että tunteen, ei häpeän, eikä muiden, ei tarvitse antaa sanella, mitä voimme tehdä ja mitä emme. Voimme toteuttaa itselle tärkeitä asioita siten, että häpeä on mukana elämässä huolimatta sen epämukavuudesta, Kujala painottaa.
Sinuiksi häpeän kanssa
Häpeän tunnetta voi huomioida itsessään aktiivisesti. Voi käyttää ajatusta siitä, että tunteet ovat vieraita. Vierailijat jatkavat aina lopulta matkaansa, vaikka välillä viettäisivätkin kanssamme pidemmän ajan. On tärkeä muistaa, että tunteet itsessään eivät ole vaaraksi. Eikä niiden mukaan tarvitse toimia.
–Tärkeää on tunnistaa, millaiseen toimintaan häpeä yllyttäämeitä ja muistaa, että tunteet ja ajatukset eivät ole käskyjä, joita tarvitsisi noudattaa. Voimme ihmisinä pidättäytyä toimimasta häpeän vaatimalla tavalla, vaikka se tuntuisi ajoittain pakottavalta, Kujala muistuttaa.
Tunteiden tunnistaminen ei ole helppoa. Niiden aktiivinen havainnointi on kuitenkin mahdollista ja ihminen voi harjoitella omien tunteidensa huomioimista. Tunteella. Häpeä -kirjassaan Kujala on listannut hyviä esimerkkitehtäviä, joiden avulla häpeän tunnistaminen helpottuu.
–Näistä voi olla apua varsinkin siinä kohtaa, jos henkilö kokee voimakasta häpeää. Tehtävillä voi harjoitella tunteen voimakkaimman terän katkaisua. Itsemyötätunto, josta puhun kirjassa paljon, on yksi häpeän vastatunteista. Kirjasta löytyy konkreettisia harjoitteita sille, miten itsemyötätuntoa voi vahvistaa, Kujala vinkkaa vielä loppuun.
Kirjoittanut Minna-Maria Kaukonen