—
Kriisi – miten siitä pääsee yli?
Kriisi on ihmisen elämässä epätavallinen tapahtuma, joka tuntuu jopa ylitsepääsemättömältä tapahtumalta. Kriisi ei kuitenkaan ole koskaan yksiselitteinen; jokainen joka on kokenut tai kokee kriisin elämässään kokee tapahtuman hyvin yksilöllisesti. Itsessään kriisi on kuormittava ja jopa tuskallinen kokemus, mutta samalla se mahdollistaa positiivisen muutosprosessin ihmisen elämässä.
Yksilöllisyydestä tai tapahtumasta riippumatta kriisin määrittelyyn kuuluu lähtökohtaisesti se, että sen kokee ja tuntee.
–Kriisissä oleva henkilö tunnistaa olemassa olevan tilanteen, jossa hän ei vaan enää kykene toimimaan normaaliin tapaan. Voimat eivät vain enää riitä, kertoo MIELI Suomen Mielenterveys ry:n psykologi, suunnittelija ja ryhmätoiminnan vastaava Marika Ketola.
Riippuvuus ja kriisi
Ketolan oman kokemus on, ettei MIELI ry kriisipuhelimeen kovinkaan usein tule soittoja peliriippuvaisilta tai heidän läheisiltään, vaikka kyseessä saattaa olla selkeä arkielämän katastrofi.
–Riippuvuus ja riippuvuutta ylläpitävä malli on jo itsessään psyykkisesti kuormittavaa. Vaikka henkilö saattaa olla velkaantunut tai on valehdellut läheisilleen useamminkin, niin hänellä saattaa olla silti vahva tunne, että kyllä tästä vielä joku päivä selvitään, Ketola jatkaa. Tilanne, jossa rahapelejä pelaavan henkilön elämä saattaa kriisiytyä, on silloin kun pelaaja ei enää kykene jatkamaan riippuvaista toimintaansa.
Tällöin pelaaja menettää elämässään hänelle hyvin merkityksellisen asian.
–Se saattaa olla jopa äärimmäisen vaarallinen tilanne kun ei enää kykenekään jatkamaan riippuvuuskäyttäytymistä. Silloin usein saattaa nousta itsetuhoisetkin ajatukset, Ketola huomauttaa.
Läheisen kriisi
Rahapeliriippuvaisen lähipiirin (vanhemman, isovanhemman, puolison, ystävien ym.) tietoisuus pelaajan pelaamisesta, todellisesta velan määrästä tai valheiden kiinni jäämisestä kriiseyttää läheisen elämän. Tilanne ei ainoastaan synnytä taloudellista kriisiä vaan samalla läheisen ja pelaajan ihmissuhde kriisiytyy.
Riippuvaisen läheiselle pudotus saattaa olla äärimmäisen korkea ja tuskallinen. Läheinen saattaa kokea tiedon esilletulon jälkeen petetyksi tulemisen tai hyväksikäytön tunteita. On jopa vaikeaa uskoa, että riippuvainen on edes sama henkilö, jonka läheinen on tuntenut, Ketola kertoo.
Jotta riippuvuudesta tai kriisistä päästään eteenpäin, on pyrittävä löytämään selkeä ja avoin väylä rehelliselle keskustelulle.
Miten selviän kriisistä?
Keskustelu ja puhuminen ovat siis avaintekijöitä kriisistä selviytymiseen. Saattaa olla, että kriisin hetkellä läheisellä tai pelaajalla häpeän tunteet tuovat haluttomuutta puhua tilanteesta. Puhumattomuus taas voi pitkittää kriisiä.
–Riippuvuus sairautena on sellainen, että itse riippuvuus ei itsessään katoa, vaikka asiat, esimerkkinä talous olisi hallinnassa, Ketola huomauttaa. Jotta riippuvuudesta tai kriisistä päästään eteenpäin, on pyrittävä löytämään selkeä ja avoin väylä rehelliselle keskustelulle.
Vaihtoehtoisia paikkoja avun hakemiseen ovat kunnan tai kaupungin sosiaalipalvelut, kriisipuhelin tai matalan kynnyksen järjestökohtainen tuki, kuten Pelirajaton-toiminta. Näiden lisäksi oman sosiaalisen verkoston tuki olisi tärkeää, vaikka tilanteesta puhuminen saattaakin tuntua haastavalta.
Ketolan mukaan kriisissä olisi tärkeää hakea ensisijaisesti yksilöllistä apua. Kriisin taannuttua pelaaja ja läheinen voivat aloittaa yhteisen keskustelun, pohtia miltä tulevaisuus näyttää, ja tukea toinen toistaan.
Vinkki – miten vältät uuden kriisin riippuvuussuhteessa?
Jos riippuvuutta ei kohdata tai sen käsitteleminen jää kesken, henkilö saattaa kokea jossain vaiheessa repsahduksen tai useammankin. Tarkoittaen että henkilö aloittaa uudelleen ongelmallisen rahapelaamisen pelaamattoman ajanjakson jälkeen. Repsahdukset taas mahdollistavat kriisin syntymisen uudelleen.
Ketolan mukaan läheisen tulisi ensimmäisenä järjestää omat talousasiat siten, ettei talous enää kykene kriisiytymään kuin rajatusti. Riippuvaiselta siis suojataan oma talous ja toisaalta myös oma mieli. Ilman suojausta tilanne saattaa kuormittaa läheistä, jos hänen tehtäväkseen jää talouden ja toimeentulon kokoaikainen tarkkailu.
Läheisen tulee uskaltaa laittaa selkeät rajat sille, että jos pahin tapahtuu, niin läheinen (ja perhe) on turvattu taloudellisesti.
–Läheisen tarvitsee tajuta, että olemme yksilöitä. Toisen ihmisen toimintaan ei voi vaikuttaa, mutta meillä jokaisella on oikeus suojata itsemme, Ketola kehottaa.
Toisena vinkkinä Ketola muistaa, että läheisen tulisi muistaa hakeutua itse avun piiriin. Valtakunnallista apua saa esimerkiksi kriisipuhelimesta 09 2525 0111, Pelirajaton-chatista, vertaispuhelimesta tai läheisten vertaistukiryhmästä. Riippuvuusproblematiikka koskettaa lähipiiriä ja siihen tilanteeseen läheinen ansaitsee myös itse tukea.
Voiko kriisistä päästä yli?
–Yksi kriisin määritelmistä on, että kriisistä on mahdollista päästä yli. Tämä onkin hirveän tärkeä viesti, koska toivottomuuden kokemus on kriisissä usein liian vahvasti läsnä, Ketola lohduttaa vielä loppuun.
Kriisin neljä eri vaihetta
Kriisissä löytyy neljä prosessimaista vaihetta: shokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja uudelleen suuntautumisen vaihe. Vaiheiden ajanjaksot vaihtelevat päivistä kuukausiin. Kaikki eri tunteet ja reaktiot ovat normaaleja ja jokainen kokee tilanteet yksilöllisesti.
1. Shokkivaihe
Shokkivaihe alkaa heti kriisin laukaisseen tilanteen jälkeen. Ihminen ei kykene käsittämään tapahtumaa ja saattaa jopa kieltää sen. Jokainen kokee vaiheen yksilöllisesti. Osa saattaa lamaantua täysin shokin aikana, osa taas voi sulkea tunteet pois ja käyttäytyy hyvin mekaanisesti. Toisille shokkivaihe laukaisee itkua, huutoa ja paniikkia.
Eri tunteet ja reaktiot voivat tuntua pelottavilta tai omituisilta. Niillä on kuitekin tärkeä merkitys: ne suojaavat psyykettä ja siten elämää. Nopeasti tapahtuma järkyttävä muutos vaatii aikaa aivojen prosessoinnille – shokkivaihe antaa aivoille aikaa mieltää tapahtuma.
Shokkivaiheessa oleva henkilö tarvitsee konkreettista turvaa ja tunnekokemuksen, jossa ympärillä olevat läheiset hallitsevat tilanteen. Shokkivaiheessa ihmiselle tulee kommunikoida rauhallisesti ja antaa konkreettisia ja selkeitä ohjeita.
2. Reaktiovaihe
Reaktiovaiheessa ihminen yrittää muodostaa käsitystä tapahtuneesta ja sen merkityksestä. Mieli usein yrittää kuitenkin vielä kieltää tapahtuneen, eli mieli tasapainottelee sietämättömältä kokemukselta suojautumisen ja sen käsittelemisen aloittamisen välillä.
Reaktiovaiheessa saatetaan kokea pelkoa, ahdistusta, tarvetta etsiä syyllistä tapahtumaan, unettomuutta, ruokahaluttomuutta, vapinaa, pahoinvointia tai muita fyysisiä oireita. Usein reaktiovaiheessa olevat henkilöt kokevat ajatuksia, joissa kokee kestämättömyyttä, ajatusta ettei selviä tilanteesta (tuska ei tunnu hälvenevän).
Tässä kriisin vaiheessa ihminen tarvitsee mahdollisuutta tulla kuulluksi ja kriisin kokijalla on tarve keskustella tapatumasta yhä uudelleen. Puhumisella on merkittävä tarkoitus: puhuminen jäsentää ja auttaa ymmärtämään tapahtunutta. Puhumisen myötä tunteita on helpompi kohdata sekä puhuminen mahdollistaa tilanteen tarkastelun eri näkökulmista. Läheinen voi auttaa myös löytämään vertaistukea antavia tahoja, joihin kriisissä oleva henkilö voi olla yhteydessä.
3. Käsittelyvaihe
Tapahtunutta aletaan ymmärtämään sekä tiedostamaan ja kiellon sijasta ihminen punnitsee tapahtuman merkityksellisyyttä ja on valmis kohtaamaan oman muuttuneen tilanteensa. Vaiheeseen voi liittyä vielä muisti ja keskittymisvaikeuksia, ärtyneisyyttä ja sosiaalisista suhteista vetäytymistä.
Muutoksen aikana ihminen pohtii myös omaa identiteettiään, vakaumuksiaan ja uskomuksiaan. Vaikka tulevaisuuden suunnitelmia ei vielä jakseta tehdä, ajatukset alkavat liikkua muissakin asioissa kuin tapahtuneessa. Tässä kohtaa usein rahapelaaja on valmis siirtymään kohti pelaamattomuutta ja samalla hän on valmis tekemään surutyötä jättäessään taakse edellisen elämän vaiheen
4. Uudelleen suuntautumisen vaihe
Tapahtunut alkaa hiljalleen muuttua osaksi elämää ja kokemusta. Elämän ilo ja suuntautuminen tulevaisuuteen sekä luottamus elämään palautuu, vaikka tapahtuma voi välillä noustakin mieleen.
Tapahtumasta tulee merkittävä osa omaa elämäntarinaa, mutta se ei hallitse tunne- ja ajatusmaailmaa. Tapahtuma ei myöskään kuluta omaa elämää, vaan saattaa jopa tuoda uusia voimavaroja. Vaikka niin sanotusti pahin on ohi, saattaa ihminen vielä kokea surua tai psyykkisiä tai fyysisiä oireita. Näiden jatkuessa pitkään, kannattaa hakeutua ammattilaisten puheille.
Kriisi on monille ollut lopulta koko elämää mullistava tapahtuma, mutta useat kertovat löytäneensä lopulta positiivisia voimavaroja itsestään, joita ei edes uskonut olevan.
Kriisin vaiheiden lähde: MIELI ry