Hyppää sisältöön

Sinuiksi häpeän tunteen kanssa

Blogikirjoitukset ja haastattelut

Sinuiksi häpeän tunteen kanssa

Uuvuttava, pysäyttävä, voimakas, jopa syrjäyttävä – häpeän tunne. Tunnetila, joka lamauttaa kokijansa. Olemme kuulleet monesti tarinoita, joissa riippuvuudesta kärsivä ei kyennyt edes omalle rakkaalleen kertomaan teoistaan, koska häpeän tunne oli liikaa. Mutta miksi tunnemme niin voimakkaasta häpeää peliriippuvuudesta? Miksi läheinen tuntee häpeää? Onko häpeästä jotain hyötyä meille? Haastattelussa Emilia Kujala.

Sosiaalipsykologi (VTM), kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutti ja tietokirjailija Emilia Kujala kehottaa ottamaan häpeän kokemuksen kainaloon ja tarkastelemaan sitä uteliaana, tutustumaan siihen. Kujala on monissa haastatteluissa kertonut häpeän olevan hänen lempitunteensa.

Häpeä on itseasiassa yksi tärkeimmistä ihmislajin säilymiseen liittyvistä tunteista, Kujala kertoo. Se on kiinteästi sidoksissa ihmisen moraalin kehitykseen ja itseasiassa häpeän kokemus edistää ihmisen sopeutumista omaan yhteisöönsä.

–Häpeän kokeminen on usein kuin pieni sosiaalinen kuoleman hetki. Se synnyttää meissä ikään kuin elämän ja kuoleman kysymyksen. Tunne herättää pelon lauman ulkopuolelle joutumisesta ja se on perinteisesti ollut yksi isoimmista rangaistuksista aikanaan, Kujala kertoo häpeän historiasta.

”Häpeän kokeminen on usein kuin pieni sosiaalinen kuoleman hetki.”

Emilia Kujala

–Häpeä tunteena on niin voimakas, että se saa ihmisen tahtomattaankin muuttamaan käytöstään sen mukaisesti, miten henkilö kokee ympäröivän maailman hyväksyvän hänet. Siihen liittyy hyvin olennaisella tavalla se, mitä muut ajattelevat minusta ja toisaalta mitä minä ajattelen itsestäni, Kujala jatkaa.

Syyllisyys vai häpeä?

Syyllisyys ja häpeä menevät arkikielessä usein sekaisin. Niillä on kuitenkin selkeä ero. Syyllisyyden tunne kohdistuu ihmisen tekemiseen, kun taas häpeä on ihmisen minuutta määrittelevä kokonaisvaltaisempi tunne.

Kun ihminen tuntee syyllisyyttä, hän on tehnyt jotain väärin. Esimerkiksi pelannut, sen sijaan kuin olisi ollut peittelemässä illalla lapsiaan. Kun taas häpeää tuntiessaan, ihminen kokee olevansa kelvoton. Esimerkiksi joku voisi ajatella, ettei kukaan muu vanhempi pelaa ongelmallisesti rahapelejä, joten hän ei oikeastaan edes ansaitse olla vanhempi tai on vääränlainen vanhempi.

Tämänkaltainen tunne on ihmiselle epäsuotuisaa. Se ei enää edistä sopeutumista ryhmään ja edistävä häpeä muuttuu haitalliseksi. Tyypillisesti haitallinen häpeä syntyy, kun lapsi oppii, että toimimalla tietyllä tavalla hän saa hyväksyntää ja huomiota.

Häpeä saa ihmisen kokemaan itsensä syvästi arvottomaksi, epäonnistuneeksi tai kelvottomaksi. Tällaisessa tilanteessa jo pelkkä tunne voi saada ihmisen herkästi kuvittelemaan, että toiset ajattelevat hänestä ikävällä tavalla, vaikka totuus olisi päinvastainen.

Yksittäisenä tunteena häpeä ei ole syy tai seuraus riippuvuudelle, mutta se voi olla osasyy riippuvuuden taustalla.


Häpeä saa meidät piiloutumaan

Tutkimukset osoittavat riippuvuuden olevan sairaus, mutta rahapelaamisen syntyyn voi olla moninaisia syitä. Samaten riippuvuus voi jättää jälkeensä myös monimuotoisen kirjon erilaisia seurauksia. Yksittäisenä tunteena häpeä ei ole syy tai seuraus riippuvuudelle, mutta se voi olla osasyy riippuvuuden taustalla.

Häpeästä voi seurata neljänlaista käyttäytymistä: piiloutumista itseltä, piiloutumista muilta, hyökkäämistä itseään kohtaan tai hyökkäämistä toisia kohtaan. Itseltänsä piiloutuminen on riippuvuuksissa melko tyypillistä. Arkikielellä: henkilö saa hetken tauon omasta tilanteestaan ja mahdollisuuden unohtaa omat ajatuksensa.

Esimerkiksi lapsi, joka on elänyt turvattomassa ympäristössä, tarvitsee kokemuksia nähdyksi tulemisesta ja onnistumisen tunteesta. Tällaisissa tilanteissa, rahapelit tai sosiaalinen media voivat toimia keinona kerryttää onnistumisen kokemuksia ja hyväksytyksi tulemisen tunteita tai vaihtoehtoisesti toimia keinona paeta senhetkistä elämäntilannetta.

Tai tilanne voi olla päinvastainen. Häpeä voi toimia seurauksena sille, että ihminen kokee tarvitsevansa jännitystä omaan elämäänsä. Häpeän tunne voi johtaa pelaamiseen varsinkin sellaisen henkilön kohdalla, jolla on ollut pitkäaikaisesti mieli maassa, Kujala kertoo.

–Ajattelen, että turvattomista taustoista tulevilla pakoon pääseminen, eli pelaaminen voisi olla yksi selviytymismekanismi. Se on oma kysymyksensä, että mihin ihminen tarvitsee pelaamista, koska pelaaminen voi olla häpeän seurausta, Kujala pohtii.

Ristiriita minäkuvan kanssa

Meillä on käsitys itsestämme rationaalisina olentoina, jotka toimivat järkevästi yhteiskuntaa, itseään ja kanssaeläjiä kohtaan. Kujala muistuttaa, että ihminen ei ole niin rationaalinen kuin ajattelemme. Miellämme ja kategorisoimme helposti ryhmiä, joiden kuuluisi olla hyvin järkeviä. Oletamme usein, että esimerkiksi business-henkiset henkilöt tai vanhemmat käyttäytyvät järkevästi ja olettamuksiemme mukaisesti.

–Jos tällaiselle ”kategorisoidulle” henkilölle kehittyy riippuvuus, eli asia, joka on ristiriidassa paitsi oman minäkuvan kanssa, mutta myös sosiaalisen identiteetin kanssa, niin voi hyvin olla, että tilanteen aiheuttama ristiriita herättelee henkilön hetkessä häpeän äärelle. Häpeän kokemuksen synty ei tarvitse konkreettista sosiaalista paheksuntaa, vaan siihen riittää arvaus toisten paheksunnasta tai oletusten murtumisesta.

Paljastumisen pelko

Tapamme luoda kuvia ihanteellisesta ihmisestä tuottaa oman haasteensa. Ajassamme ihannoidaan määrätietoisia, itsenäisiä, tavoitteellisia, vahvoja ja tehokkaita ihmisiä. Jos itse ei luontaisesti ole tämän ihannekuvan kaltainen, saattaa asiasta tuntea helposti häpeää. Samalla saattaa tuntua, että on lähtökohtaisesti vääränlainen tai harhautua ajattelemaan, että kukaan muu ei kärsi samoista haasteita.

–Paljastumisen pelko onkin häpeän ytimessä. Nyt puhun nimenomaan paljastumisesta erityisesti vääränlaisena tai viallisena. Ajatuksena on, että itsellä on jokin heikkous. Arkisessa keskustelussa itsekurin puute ja heikkous niputetaan helposti yksi yhteen. Jos ihmisellä on jokin heikkous, niin helposti ajatellaan, että koko ihminen on heikkoluonteinen, Kujala miettii.

Miksi läheinen tuntee häpeää riippuvuudesta?

Kun ihminen on tuntenut toisen pitkään, hän kuvittelee tietävänsä, miten hänellä menee, mitä hän tekee tai mihin hän pistää rahansa. Kun todellisuus rahapelaamisesta paljastuu, tilanne on täysin ristiriidassa omien ajatusten ja oletusten kanssa. Syntyy pettymyksen tunnetta, luottamuksen menetystä, epävarmuutta sekä häpeän tunnetta.

–Me ihmiset kuvitellaan, että tiedämme jatkuvasti, mitä täällä meidän ympärillä tapahtuu. Oikeasti meidän tiedonkäsittely on todella valikoivaa. Me huomaamme vain sen, mitä olemme valmiita huomaamaan ja mikä on yhteneväistä oman tiedonkäsityksen kanssa.

”Meidän sormiemme välistä valuu paljon tietoa. Se ei ole ihmisen oma vika, vaan tarpeellista aivokapasiteetin ylläpidon kannalta.”

Emilia Kujala


Tiedonkäsittely on kuin meillä olisi kohdentavien silmälasien lisäksi laput silmien sivuissa. Silloin ihminen on herkistynyt huomaamaan vain tiettyjä asioita, jotka sopivat aikaisempiin ajatuksiin siitä, mitä ajattelemme itsestämme, toisista ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta. Emme helposti rekisteröi asioita, jotka ovat ristiriidassa oman käsitysmaailmamme kanssa.


–Meidän sormiemme välistä valuu paljon tietoa. Se ei ole ihmisen oma vika, vaan tarpeellista aivokapasiteetin ylläpidon kannalta. Jos ottaisimme vastaan kaiken ympärillä tapahtuvan tiedon, aivomme ylikuumenisivat todella nopeasti, Kujala muistuttaa.

Sama pätee oletukseen siitä, kenen oletamme läheisemme olevan. Voi olla vaikea käsittää, että ihmisellä, jonka luulee tuntevansa on ollut valtava salaisuus – rahapeliriippuvuus.

Voiko ihminen olla häpeämättä?

Häpeä on ihmisen yksi perustunteista, kuten esimerkiksi pelon tunne. Häpeä ei ole ihmisen oma valinta, mutta Kujalan neuvojen mukaan voimme kuitenkin tutustua tarkemmin häpeäämme, asettamalla sen kainaloon, tutustumalla ja tulemalla sinuiksi sen kanssa.  

Kaikkein tärkeintä on, että ei ala odottamaan hetkeä, jolloin häpeä katoaisi täysin. Niin ei tapahdu koskaan. Häpeän tunne on olemassa hyvästä syystä ja voi ajatella, että häpeä on tunne, joka kulkee kanssamme läpi elämän.

Emilia Kujala



–Kaikkein tärkeintä on, että ei ala odottamaan hetkeä, jolloin häpeä katoaisi täysin. Niin ei tapahdu koskaan. Häpeän tunne on olemassa hyvästä syystä ja voi ajatella, että häpeä on tunne, joka kulkee kanssamme läpi elämän.

–Ehdottoman tärkeää muistaa, että häpeän ei kuitenkaan tarvitse antaa sanella, mitä voimme tehdä ja mitä emme. Voimme toteuttaa itselle tärkeitä asioita siten, että häpeä on mukana elämässä huolimatta sen epämukavuudesta, Kujala painottaa.

Sinuiksi oman häpeän kanssa

Häpeän tunnetta voi huomioida itsessään aktiivisesti. Voi käyttää ajatusta siitä, että tunteet ovat vieraita. Vierailijat jatkavat aina lopulta matkaansa, vaikka välillä viettäisivätkin kanssamme pidemmän ajan. On tärkeä muistaa, että tunteet itsessään eivät ole vaaraksi. Eikä niiden mukaan tarvitse toimia.

–Tärkeää on tunnistaa, millaiseen toimintaan häpeä yllyttäämeitä ja muistaa, että tunteet ja ajatukset eivät ole käskyjä, joita tarvitsisi noudattaa. Voimme ihmisinä pidättäytyä toimimasta häpeän vaatimalla tavalla, vaikka se tuntuisi ajoittain pakottavalta, Kujala muistuttaa.

Tunteiden tunnistaminen ei ole helppoa. Niiden aktiivinen havainnointi on kuitenkin mahdollista ja ihminen voi harjoitella omien tunteidensa huomioimista. Tunteella. Häpeä -kirjassaan Kujala on listannut hyviä esimerkkitehtäviä, joiden avulla häpeän tunnistaminen helpottuu.

Näistä voi olla apua varsinkin siinä kohtaa, jos henkilö kokee voimakasta häpeää. Tehtävillä voi harjoitella tunteen voimakkaimman terän katkaisua. Itsemyötätunto, josta puhun kirjassa paljon, on yksi häpeän vastatunteista. Kirjasta löytyy konkreettisia harjoitteita sille, miten itsemyötätuntoa voi vahvistaa, Kujala vinkkaa vielä loppuun.

Vaikka häpeä saa meidät lamautumaan tai tekemään päinvastaisia tekoja haluamastamme, on häpeän tunne osa ihmisyyttä. Se määrittelee voimakkaasti paikkaamme yhteiskunnassa ja on moraalimme peruskulmakiviä. Häpeä on vain yksi tunne muiden joukossa, jonka kanssa voi tulla sinuiksi ja sen kanssa voi oppia elämään.

Kirjoittanut Minna-Maria Kaukonen