—
Epäilys – pettää vai pelaa?
Välttelevää käytöstä, kaihtavia katseita, toistuvia tilisiirtoja tai yksinäisiä öitä ruudun äärellä – kuulostaako tutulta? Moni läheinen kokee häpeää siitä, että ylipäätään epäilee tärkeää henkilöä elämässään yhtään mistään. Epäily mielletään usein rumaksi ja siitä vaietaan.
Pettää vai pelaa?
Luulisi, että harvassa on ihmismieli, joka oikeasti kestää epävarmuudessa elämistä kovin pitkään. Ikävä kyllä rahapelaajan läheiset paljastuvat tässä lajissa miltei yli-ihmisiksi. Läheiset kääntyvät käsittämättömille mutkille, jotta arkitodellisuus ei särkyisi.
”Minä elin viikkoja, kuukausia pimennossa. Olin huolissani ja vastaanotin poukkoilevat mielialan vaihtelut sekä peittely-yritykset. Elin penniä venyttäen.”
Olen kohdannut vuosien saatossa monia läheisiä, jotka elivät aikoinaan siinä uskossa, että toinen pettää. Pettämistä rahapelaamisessakin oikeastaan tapahtuukin, vaikkei toki toisen henkilön kanssa. Salailu, jännittynyt ilmapiiri ja epämääräiset selitykset herättävät epäilyn aiheen – eivätkä valitettavasti turhaan.
Totta kai toivon aina, että läheisen epäilys osoittautuu vääräksi. Epäilyksen tunne on kylmäävä ja iljettävä. Kukapa meistä haluasi epäillä, että rakas ihminen ”tiedostaen” tekee huonoja valintoja elämässään ja satuttaa samalla rakkaitaan.
Kun epäilyt lopulta paljastuvat, saattaa totuus olla eri, kuin mitä itse oli ajatellut – vaikkakin yhtä järkyttävä. Läheisen tietämättä yhteinen säästötili on saatettu tyhjentää tai toisen nimissä on otettu lainoja. Pian arki muuttuu selviämiseksi, kun toinen pelaa tonneilla ja toinen pyrkii pitämään kattoa pään päällä.
Toisen pelaaminen kuntoon hinnalla millä hyvänsä?
”Jollain tapaa olen jopa huojentunut, kun tiedän ettei kyseessä ollut toinen nainen tai huumeet, nythän tästä otetaan selvää ja haetaan apua”. Näin tuumii moni tarmokas läheinen peliongelman paljastuttua. Omat tunteet ohitetaan vauhdilla, kun edessä on akuutimpia asioita: Mistä vuokrarahat? Miten siirretään laskujen eräpäiviä? Paljonko velkaa on yhteensä?
Moni lähtee topakasti ratkaisemaan toisen ihmisen ongelmaa, vaikka ongelma itse asiassa vaikuttaa molempiin tai useampiin ihmisiin ympärillä. Hämmentävän monet läheiset kantavat myös häpeää siitä, etteivät ole osanneet toimia, tehdä ja reagoida. Ja miten osaisivatkaan, kun kyseessä on vieras asia, jota he eivät ole koskaan aiemmin kohdanneet.
Pahalta tuntuvat myös tilanteet, joissa pelaaminen paljastuu perheelle täysin yllättäen tai paljastuva velkamäärä on suurempi kuin yhteenlaskettu vuosipalkka. Missä tahansa tilanteessa läheiset ovatkaan, ei ole heidän tehtävänsä puristaa toisesta ihmisestä totuutta asioiden laidasta – valinnan kertomisesta voi tehdä ainoastaan pelaaja itse.
Mistä tiedän, pelaako läheiseni vai ei?
Vastaukseni on rehellinen: et mistään. Mutta mikäli epäilet, että lähimmäisesi voisi kärsiä peliongelmasta, tarkastele arjessasi olevia asioita alla olevien kysymysten kautta:
- Onko läheisen kiinnostus aiempiin mielenkiinnon kohteisiin vähentynyt?
- Onko hän paikalla, mutta ei läsnä?
- Onko hänellä lisääntyvä tarve ”ripustautua” kännykälle tai tietokoneelle?
- Oletko kohdannut välttelevää käytöstä tai epämääräisiä selityksiä?
- Lainaako hän rahaa, katoavatko rahat tililtä/kotoa tai onko rahasta aina puutetta?
- Oletko huomannut mielialan muutoksia, selittämättömiä poissaoloja tai venähtäneitä kauppareissuja?
Epäilyksen syntyessä voit lähestyä asiaa kysymällä toiselta, onko kaikki hyvin ja välillämme kaikki ok? Asian puheeksiotto voi tuntua pelottavalta. Keskustelu sujuu todennäköisesti paremmin, jos kuvailet omia tuntemuksiasi ja ajatuksiasi minä-muotoisesti. Olen myös puhunut aiemmin läheisten omien rajojen etsimisestä ja löytämisestä.
Muistathan myös tämän: Pelaaja ei ole menettänyt hallintaansa, koska olisi ilkeä. Sinä et myöskään ole läheisenä ilkeä, koska sinussa asuu epäilys – päinvastoin, se todistaa, että asia vaivaa ja sinä välität.
Catarina Forsström Pelirajaton-toiminnan kohtaamis- ja läheistyön asiantuntija