Hyppää sisältöön

ELINA

Se koputus kotioveen muutti loppuelämäni kulkua merkittävästi. Hetkessä toivo vaihtui toivottomuudeksi ja harmaan epätietoisuuden värittämäksi arjeksi, jonka lopputulosta kukaan ei voinut siinä kohdassa ennustaa. Se koputus muutti olotilani hetkessä hämmentyneeksi, epätietoiseksi ja vainoharhaiseksi. Mietin seuraavien viiden päivän ajan kiivaasti, olenko itse hullu, onko vuokranantaja seonnut vai salaileeko mieheni minulta jotain.


Olen Elina, peliriippuvaisen läheinen. Tarinani tarkoitus on kertoa siitä miten turvallinen ja tasainen arki voi hetkessä muuttua yhdellä koputuksella oveen. Miten perusturvallisuus katoaa elämästä ja parisuhteeseen liittyy loppuelämän kulkua määrittävä kolmas pyörä – ongelmallinen rahapelaaminen.

Luulin tuntevani puolisoni, jonka kanssa olin asunut samassa taloudessa jo yli kymmenen vuotta. Jälkikäteen katsoen tuntuu, että noina aikoina en tuntenut toista lainkaan. Olin luottanut siihen, että huomaisin, jos puolisollani ei olisikaan kaikki hyvin – tai olinhan minä huomannut, olihan hän ollut masentuneen oloinen ja ärtyisä jo pitkän aikaa.

Sotkua, vakuutteluita ja epäilyksiä

Touhusin keittiössä ja mieheni oli juuri lähtenyt kuntosalille. Puuhasteluni keskeytti vuokranantajan koputus ulko-oveen. Vuokranantaja halusi keskustella mieheni kanssa vuokrarästeistä ja maksamattomista sähkölaskuista kahden vuoden ajalta.

Mietin, että hänen kirjanpidossaan on oltava jotain häikkää, koska tällainen tilanne ei voisi olla mitenkään mahdollista. Ehkä vuokrat maksettu vahingossa väärälle tilille tai väärällä viitenumerolla? Niinhän sen täytyy olla, jokin sekaannus viitenumeroissa tai tilinumerossa. Mieheni ei koskaan jättäisi maksuja maksamatta – olihan hän sanonut vuosia aiemmin, että vaikka kaikki muu jäisi maksamatta, niin hän huolehtisi, että vuokra maksetaan aina.

Vuokranantajan lähdettyä, soitin välittömästi miehelleni ja tiedustelin, mistä voisi olla kysymys. Mieheni vakuutteli puhelimessa, että kaikki on maksettu eikä minulla olisi mitään syytä huoleen. Hän sanoi pyörähtävänsä paluumatkalla työpaikan kautta tulostamassa kuitit maksetuista vuokrista ja sähkölaskuista.

Tulostaminen vei pitkän aikaa, mutta lopulta mieheni tuli kuittien kanssa kotiin ja tositteiden mukaan kaikki oli kunnossa. Huokaisin helpotuksesta ja palasin alkuperäiseen ajatukseeni siitä, että vuokranantaja oli itse sekoillut vuokrien kanssa.

Ajatusteni taustalla vaelsi kuitenkin alusta asti epäilys siitä, että ei hitto, ei meidän tarkka vuokranantaja voisi tehdä tällaisia virheitä. Halusin uskoa mieheni selityksiä tilanteessa, mutta toisaalta palasin jatkuvasti miettimään, että kukahan tässä nyt sekoilee… Olenko se minä itse, mieheni vai vuokranantaja. Mitä jos asiat eivät olekaan, kuten minulle vakuutellaan?

Kaikki ei ole kohdillaan

Seuraavana maanantaina vuokranantaja odotteli velkoja maksuun ja mies kertoi käyvänsä hänen luonaan selvittämässä tilanteen. Olin edelleen hämmentynyt vuokranantajan perusteettomista syytöksistä ja uskoin mieheni puolen asiasta.

Illalla kotona mieheni jälleen vakuutti, että vuokranantaja oli sekoillut kirjanpitonsa kanssa. En edelleenkään saanut epäileviltä ajatuksiltani rauhaa, kun pohdin, onko tilanne tosiaan se, mitä minulle annetaan ymmärtää. Menimme silti nukkumaan hyvillä mielin.

Puhelu jätti minulle oudon olon,
tuntui kuin kaikki ei olisi kunnossa.

Seuraavana päivänä soitin miehelleni töihin ja hän vastasi soittavansa pian takaisin. Puhelu jätti minulle oudon olon, tuntui kuin kaikki ei olisi kunnossa. Soitin miehelleni uudelleen hetken kuluttua, eikä hän vastannut, mutta sain hänen työkaverinsa kiinni, joka osasi kertoa mieheni lähteneen pois autollaan sanomatta mitään. Puhelu nostatti minussa hädän, joka tuntui puristavana tunteena koko kropassani. Soitin miehelleni monta kertaa, mutta hän ei vastannut puhelimeen.

Hätä alkoi saada suuremmat mittasuhteet illalla, kun mies ei saapunut tavalliseen aikaansa kotiin – jotain oli tehtävä nopeasti. Robottimaisesti soittelin sukulaiset läpi, mutta kukaan ei tiennyt mitään. Laitoin Facebookkiin mieheni ja hänen autonsa tuntomerkit ja sainkin kuulla, että samaisella autolla oli ajettu päiväsaikaan kovaa vauhtia kohti Tamperetta.

Voisiko miehelläsi olla rahapeliongelma?

Hätäni kasvoi. Mahdollisuus siitä, että mies voisi vahingoittaa itseään alkoi tuntua realistiselta pelolta. Soitin hätäkeskukseen, jonka päivystäjä tiedusteli, olisiko mahdollista, että mieheni voisi tehdä itselleen tai muille jotain pahaa. Hätäni oli saanut jo niin suuret mittasuhteet, että vastasin, hänen voivan tehdä itselleen jotain peruuttamatonta.

Kerroin myös, että vuokranantaja oli käynyt perimässä vuokrarästejä jokunen päivä aikaisemmin. –Voisikohan miehelläsi olla rahapeliongelma, kuulin poliisin kysyvän.

Vaihtoehto tuntui
etäiseltä ja oudolta,
eihän mieheni koskaan
pelannut edes lottoa.

En ollut itse ajatellut asiaa aiemmin. Vaihtoehto tuntui etäiseltä ja oudolta, eihän mieheni koskaan pelannut edes lottoa. Poliisi kertoi itsellään olleen rahapeliriippuvuus, jonka perusteella hän osasi nyt aavistella, että minulle tulostetut kuitit saattoivat olla tekaistuja ja, että mieheni saattaisi kärsiä rahapeliriippuvuudesta.

Minua helpotti, kun huomasin poliisi tunnistavan tilanteen vakavuuden. Myöhemmin kuulin, että paikannusluvan saaminen mieheni puhelimeen tuli poliisilta poikkeuksellisen nopeasti, heti muutamassa tunnissa katoamisen jälkeen.

Koko ilta kului poliisin kanssa soitellessa. Muistan miettineeni moneen kertaan, että miten pärjäisin yksin lapsen kanssa tai rahallisesti, mikäli mieheni ei enää tulisi koskaan kotiin. Poliisi piti minut jatkuvasti ajan tasalla, missä puhelin oli paikannettu ja he tekivät kovasti töitä etsintöjen suhteen liikkuen jatkuvasti paikannuksen perässä.

Murtunut mies

Noin puoli kymmeneltä illalla poliisit soittivat ja kertoivat, että mieheni oli löydetty Yyterin hiekkarannalta. Mies ajoi kotiin poliisiauton saattelemana ja poliisit jättivät meidät keskustelemaan.

Mieleeni on piirtynyt tarkasti kuva miehestäni valkoisessa, muovisessa puutarhatuolissa istumassa vastapäätäni pihallamme. Hänellä oli jalassaan työkengät ja -housut sekä Lamb Of God -bändipaita. Kasvot olivat valkoiset ja katse tyhjä. Edessäni istuva mies päästi suustaan ratkaisevat sanat: ”olen rahapeliriippuvainen ja olen valehdellut velkojen suhteen”.

Siinä hetkessä palaset loksahtivat viimein paikoilleen ja helpotuin kun kaikelle löytyi selitys. Siinä hetkessä vuokravelat ja muut konkreettiset huolet tuntuivat toisarvoisilta. Katsoessani täydellisen murtunutta puolisoa edessäni, ei minulla ollut epäilystäkään, etteikö miehelläni olisi tarvetta saada apua. Lähdimme yhdessä päivystykseen.

Yhteyttä rakentamassa

Päivystyshuoneessa odottaminen tuntui ikuisuudelta. Henkilökunta kulki huoneen läpi joka suuntaan ottamatta meihin kontaktia. Istuin itse nurkassa tuolilla, kun mieheni istui tutkimussängyn laidalla omissa ajatuksissaan. Meni pitkä tovi ennen kuin psykiatrinen sairaanhoitaja tuli keskustelemaan mieheni kanssa tapahtuneesta. Lääkäriä emme visiitillä nähneet ollenkaan, mutta siitä huolimatta hän oli kirjoittanut reseptin rauhoittavaan lääkkeeseen reseptin. Reseptin mukana meille välitettiin aikuisten vastaanoton yhteystiedot. Lähdimme kotiin nukkumaan painajaiset pois.

Alkujärkytyksen jälkeen tilanne alkoi melko nopeasti selkiytyä. Mieheni hakeutui hoitosuhteeseen aikuisten vastaanotolle ja hoiti vuokranantajan rästimaksut. Olin tilanteen paljastumisen jälkeen heti sitä mieltä, että en osallistu mieheni pelivelkojen selvittämiseen ja lähde toteuttamaan pelastajan roolia, eikä sille onneksi ollut tarvettakaan.

Aikuisten vastaanottokäynti antoi meille uusia näkökulmia rahapeliriippuvuuden syntyyn ja toi parisuhteeseemme uutta lujuutta. Missään kohdassa en miettinyt tavaroiden pakkaamista ja lähtemistä eri teille, olimmehan luvanneet toisillemme olla toistemme rinnalla niin myötä- kuin vastamäessäkin.

Pelaamisen paljastumisen seurauksena keskustelimme ja selvitimme asioitamme. Yhteys mieheeni palautui jatkuvasti enemmän. Pikkuhiljaa rahapelaajan identiteetin alta alkoi jälleen paljastua se ihminen, jonka kanssa olin alkanut seurustelemaan. Olimme ongelman paljastumisen jälkeen läheisempiä kuin vuosikausiin.

Pikkuhiljaa rahapelaajan identiteetin
alta alkoi jälleen paljastua se ihminen,
jonka kanssa olin alkanut seurustelemaan.

Loputon väsymys

Itseäni ja toipumistani läheisenä helpotti, kun mies hakeutui julkisen sektorin avunpiiriin ja alkoi hoitaa itseään. Samaan aikaan hukutin omia ongelmiani projekteihin ja suorittamiseen, joka onkin yleinen selviytymiskeino kriisitilanteissa. Olin tukena puolisoni toipumisessa, mutta meni kokonainen vuosi ennen kuin huomasin itse olevani todella väsynyt.

Väsymykseni tuli esiin, kun elämä toi mukanaan uuden kriisitilanteen, jonka seurauksena aloin kiinnittää enemmän huomiota omaan jaksamiseeni. Muistelin tilannetta, kun mieheni istunut päivystyksessä tutkimussängyllä hoidettavana ja minut läheisenä oli unohdettu tilanteesta kokonaan. Mieheni hoidon alkuvaiheilla minuun ei otettu minkäänlaista kontaktia, eikä kukaan kysynyt, miten minä jaksan raskaassa tilanteessa.

Oma toipumiseni ja yhteinen tulevaisuus

Selkeyttääkseni omia ajatuksiani rahapeliriippuvaisen rinnallakulkijana hakeuduin Pelirajat’on-vertaisohjaajaksi. Koin tärkeäksi saada tietoa peliriippuvuudesta ja kuulla muiden saman kokemusten omaavien tilanteista. Minulla oli myös kova halu auttaa samassa tilanteessa olevia vertaisia.

Mieheni rahapeliriippuvuus on kaikessa karmeudessaan avannut uusia ovia ja muuttanut elämänkatsomustani. Pelirajat’on-toiminta on tuonut elämääni mukaan paljon uusia tuttavuuksia sekä pelaajia että läheisiä. Rahapeliriippuvuudesta avoimesti puhuminen siitä toipuvien ja heidän läheistensä kanssa on antanut minulle uusia näkökulmia tilanteeseemme. Vertaistuessa on ollut tärkeää oivaltaa, että oma tilanne ei ole niin toivoton, kuin miltä se saattaa vaikuttaa ja on aina olemassa joku, joka on selvinnyt pahemmasta.

Muutimme uuteen vuokra-asuntoon pari kuukautta tapahtumien jälkeen. Se tuntui hyvältä ratkaisulta, koska vanhassa asunnossa kummitteli häpeän tunne. Saman vuoden loppupuolella toteutin pitkäaikaisen haaveeni omasta asunnosta. Oman taloudellisen turvani vuoksi otin asuntolainen omiin nimiini. Ehkä vielä joskus voimme harkita asuntolainan yhteisvelallisuutta, kun tilanne tästä vielä tasoittuu ja aika kulkee eteenpäin. Tällä hetkellä kuitenkin jaamme toistaiseksi asumisen kulut muilla tavoilla.

Kuulemani ja lukemani toipumistarinat ovat antaneet toivoa paremmasta tulevaisuudesta, hankalistakin tilanteista ja tulevaisuuden haasteista selviämisessä. En usko, että luottamus tulee koskaan täysin palaamaan, mutta päivä päivältä se kuitenkin vahvistuu eikä tulevaisuus tunnu enää niin pelottavalta.

Kuulemani ja lukemani toipumistarinat ovat antaneet toivoa paremmasta tulevaisuudesta, hankalistakin tilanteista ja tulevaisuuden haasteista selviämisessä.