21.2.2024 — Blogi

Muutostyö

Keskeinen termi, jota Pelirajaton-toiminnan puitteissa käytämme on muutostyö. Mitä se tarkoittaa? Voiko jokainen tehdä muutostyötä?

Pelirajaton-toiminnan vapaaehtoiset kohtasivat vuonna 2023 noin 750 rahapeliongelmaista kansalaista. Näistä kohtaamisista kasvokkaisia tapaamisia oli lähes 300 henkilön kanssa. Tapaamme eri ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä, kaikille yhteistä on rahapelaamisen muodostuminen ongelmaksi ja se, ettei lopettaminen omatoimisesti ole ollut mahdollista.

Rahapeliongelmien kohdalla käytetään usein sanaa peliriippuvuus. Pelaajat itsekin tuntuvat mielellään käyttävän tuota sanaa. Onkin hyvä, jos sille tilalle, johon on tipahtanut, voidaan antaa nimi, koska nimen saamisen ja diagnostisten kriteerien tarkastelemisen kautta tilaa on mahdollisuus alkaa hahmottamaan. Sääli vain, että vaikuttaisi usein siltä, että hoito loppuu diagnoosin saamiseen, eikä henkilö itsekään useinkaan tunnu kiinnostuvan termin sisällöstä. Mikä on tehnyt sinusta riippuvaisen? Mitä riippuvuus käytännön elämässä kohdallasi tarkoittaa? Onko tila muutettavissa? Mitä olisi tehtävissä?

Haastavaksi termin käyttö tulee siinä tapauksessa, mikäli henkilö alkaa piiloutumaan termin taakse: ”Olen sairas”, ”Ei ole hoitoa”, ”En voi tehdä mitään”. Henkilöstä tulee ikään kuin syyntakeeton omaan tilaansa ja hän kokee, että on paitsi syytön niin myös voimaton. Näinhän se ei ole. Pelien kanssa ongelmiin joutunut henkilö ei ole sen enempää syytön kuin voimatonkaan, ellei hän itsestään sellaista tee.

Ymmärrys siitä, että se mikä nuorempana oli viihdettä ja sen jälkeen ehkä tarjosi pakopaikan elämän vastuista, todellakin on myrkky, josta on päästävä eroon.

Tietysti kohtaamme työssämme monenlaista tarinaa, kehityskulkua ja elämänkohtaloa. Varsin tyypillinen avunhakija on 30–40-vuotias mies, joka on alkanut pelaamaan jo varsin nuorella iällä, ehkä jo lapsena ja pelaaminen sai vauhtia täysi-ikäisyyden ja velanottomahdollisuuksien kautta. Tämän jälkeen pelaaminen sitten onkin sävyttänyt elämää voittoineen ja tappioineen ja rahapelaamisen lainalaisuuden myötä taloudellinen tilanne on ollut vääjäämättömässä luiskassa koko aikuisiän. Parisuhteita on rikkoutunut, suhteet muihin läheisiin kärsineet valehtelemisen ja epäluottamuksen vuoksi. Nyt kolmikymppisenä henkilö on tilanteessa, jossa pelimerkit ovat lopussa sekä taloudellisesti että henkisesti. Ymmärrys siitä, että se mikä nuorempana oli viihdettä ja sen jälkeen ehkä tarjosi pakopaikan elämän vastuista, todellakin on myrkky, josta on päästävä eroon. Mutta kuinka se onnistuu, kun pelaaminen on ollut iso osa elämäntapaa. Vahvaa urautumista on tapahtunut sekä tavoissa että aivoissa.

”Ajattelumme mukaisesti pelaamisen lopettaminen vaatii muutostyötä. Muutostyöllä tarkoitamme ensinnäkin ymmärryksen kartuttamista henkilökohtaisesta rahapeli-ilmiöstä.”

Ajattelumme mukaisesti pelaamisen lopettaminen vaatii muutostyötä. Muutostyöllä tarkoitamme ensinnäkin ymmärryksen kartuttamista henkilökohtaisesta rahapeli-ilmiöstä. Miten jäin rahapelien maailmaan kiinni, lumoihin? Mikä minua erityisesti palkitsi? Mitä sain, odotin ja odotan saavani? Pitävätkö nämä asiat edelleen paikkansa. Mikä pitää peleissä kiinni siitäkin huolimatta, että olen alkanut huomaamaan sen mukanaan tuomat selkeät haitat ja ongelmat jo aikaa sitten. Miten lopettaa pelaaminen, jos näen sen ainoaksi mahdollisuudeksi päästä jaloilleni taloudellisesti. Tyypillisesti katse on kapeutunut tähän pirulliseen oravanpyörään. Ajattelun on laajennuttava. Elämä on enemmän kuin seuraava pelihetki, velka ja häpeä.

Jos tämän itsekeskustelun ja -analyysin lopputulemana on, että pelaamisesta on päästävä lopullisesti eroon, niin seuraavana muutostyön askeleena on alkaa tekemään konkreettisia muutoksia arkeen. Pelaaminen on tehtävä mahdollisimman vaikeaksi hankkimalla peliesto-ohjelma ja mahdollisesti vielä betonoitava estoa laittamalla rahansiirtoestoja. Kotimaiselle pelitarjoajalle on laitettava myös pelipisteissä ja kioskeilla toimiva peliesto.

Kahdessa kuukaudessa henkilö alkaa huomaamaan, että elämä on mahdollista ilman pelaamistakin.

Kun henkilö ei enää pääse pelaamaan on varsinaisen muutostyön aika. Henkilö joutuu kohtaamaan peliraittiina ne hetket, jolloin pelaaminen aikaisemmin oli hänestä tuntunut hyvältä ajatukselta, mahdollisuudelta paikata rahataloutta, ajanvietteeltä tai elämän pakopaikalta. Nämä ajat, jotka aikaisemmin olivat kuluneet pelaamisen ajatteluun, odottamiseen, pelaamiseen, tappioiden murehtimiseen on hyvä käyttää omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Kahdessa kuukaudessa henkilö alkaa huomaamaan, että elämä on mahdollista ilman pelaamistakin. Ajan myötä riippuvaisenkin henkilön pelaamiseen liittyvät pakonomaiset mielihalut, impulssit ja ajatukset helpottavat sekä vastustuskyky erilaisia houkuttimia vastaan vahvistuu. Elämä normalisoituu. Pelaamatonta aikaa käytetään paitsi omaan sekä fyysisen että henkisen hyvinvoinnin huoltamiseen, myös sosiaalisten suhteiden korjaamiseen. Oman tilanteen analysoinnin ja ymmärtämisen kautta on myös mahdollista löytää sanoja oman elämänkulun ymmärtämiseen ja sen käsittelyyn läheisten kanssa. Läheisten kohtaaminen rehellisesti ja ilman asioiden pimittämistä vaatii rohkeutta, nöyryyttä ja rehellisyyttä, mahdollisuus piiloutumiselle ja kasvojen säilyttämiselle meni jo aikaa sitten.

Pelaamatonta aikaa käytetään paitsi omaan sekä fyysisen että henkisen hyvinvoinnin huoltamiseen, myös sosiaalisten suhteiden korjaamiseen.

On eduksi, jos henkilöllä on muutoksensa tukena kannustavia läheisiä. Kaikilla ei läheisiä kuitenkaan ole ja joka tapauksessa muutostyö on aikaa vievä prosessi, jossa on erittäin tarpeellista voida jakaa ajatuksia ja tuntemuksia sellaisten ihmisten kanssa, jotka omakohtaisesti ymmärtävät mitä henkilö käy elämässään läpi. Pelirajattoman vertaisryhmät kasvokkain ja Teamsissa sekä yksilötukisuhteet tarjoavat toveritukea pelaamisen lopettamisen muutostyöhön.

Muutostyö on toivoa, joka ei ankkuroidu tyhjän päälle, vaan arjen tekemiseen. Muutos ei tapahdu itsestään ja heti, vaan vaatii tekoja, aikaa ja sitkeyttä. Sitä nimitämme muutostyöksi.

---

Uusimmat