Periaatteet

Pelirajat’on-toiminnan periaatteet on tarkoitettu ongelmallisesti pelaaville ja heidän läheisilleen, jotka etsivät itselleen turvallista vertaisryhmää tai ovat kiinnostuneita toimimaan vertaisohjaajina. Periaatteet ovat suunnattu myös organisaatioille ja kansalaistoimijoille, jotka aikovat järjestää vertaistoimintaa ongelmallisesta pelaamisesta kärsiville ihmisille. Kyseessä on kuvaus vertaistoiminnan hyvistä käytännöistä ja ohjeista.

Eettisesti hyvässä pelaajien ja läheisten vertaistoiminnassa toteutuvat seuraavat periaatteet:

  • Ihmisarvon kunnioittaminen ja tasa-arvo
  • Luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri
  • Vapaaehtoisuuden arvostaminen
  • Ihmisen aito kohtaaminen ja rakentava vuorovaikutus
  • Kokemustiedon, tunteiden ja vertaistuen voimiin luottaminen

Pelirajat’on-vertaistoiminta on kehitetty Sosped säätiön Pelaajien vertaistukiverkosto -hankkeessa vuosina 2008-2010. Toiminnan periaatteet pohjautuvat säätiön psykodynaamiseen ihmiskäsitykseen ja kokemukseen ongelmapelaamisesta kuntoutumisen ja vertaistoiminnan menetelmien ja koulutuksen kehittäjänä 90-luvulta lähtien.

Periaatteita työstettiin vuoden 2010 aikana työryhmässä, johon kuuluivat Ulla Frantti-Malinen (Sosped säätiö, toiminnanjohtaja), Jari Hartikainen (Sosped säätiö, Pelaajien vertaistukiverkosto -hanke), Mirja Heikkilä (Sosped säätiö, Pelaajien vertaistukiverkosto -hanke), Outi Hietala-Paalasmaa (Kuntoutussäätiö, tutkija), Yrmy Ikonen (A-klinikkasäätiö, yksikköpäällikkö), Aarne Kiviniemi (Sininauhaliitto, toiminnanjohtaja), Kalevi Laine (Pelirajat’on-toiminta, kokemusasiantuntija), Anna Lassila (kirjailija), Janne Nikkinen (Helsingin yliopisto, tutkija), Suvi-Tuuli Porkka (Suomen Mielenterveysseura, aluekoordinaattori) ja Liisa Tuovinen (rovasti).

Ihmisarvon kunnioittaminen ja tasa-arvo

Jokainen ihminen on arvokas – niin pelaaja kuin läheinen

Ihminen on ainutlaatuinen ja kaikki ovat yhdenvertaisia. Pelirajat’on-toiminnassa luotetaan siihen, että ihminen kykenee arvioimaan elämäänsä ja tekemään sitä koskevia ratkaisuja sen mukaan, mitä pitää arvokkaana ja tavoiteltavana. Ihmisellä on voimavaroja ja kykyjä ratkaista omia ongelmiaan. Läheisten ja kanssaihmisten tuki on tarpeen erityisesti silloin, kun ihminen ponnistelee vaikeiden elämäntilanteiden kuten ongelmapelaamisen kanssa.

Pelirajat’on-toiminnassa jokaiseen suhtaudutaan kunnioittavasti riippumatta hänen vakaumuksestaan ja henkilökohtaisista valinnoistaan. Toiminnassa keskitytään läsnäolijoiden – pelaajien tai läheisten – keskinäiseen tukemiseen ja voimavarat suunnataan yhteisen hyvinvoinnin edistämiseen.

Ihmisten erilaisuus on rikkaus, jota voidaan yhdessä hyödyntää suhtautumalla suvaitsevaisesti toinen toisiinsa. Näin rakentuu suopeuden silta, jota pitkin ihmisten on mahdollista kohdata toisensa arvostaen kunkin erityislaatua.

Ongelmapelaamiseen liittyy usein hämmentävä kokemus oman käyttäytymisen hallitsemattomuudesta. Kyvyttömyys kantaa vastuuta omasta taloudenhoidosta voi johtaa talousvastuun siirtämisen jonkun toisen käsiin, mikä puolestaan horjuttaa omaa autonomiaa ja omanarvontunnetta. Ihmisarvoa kunnioittava suhtautuminen on hyvin tärkeä tuki pelaajalle itsekunnioituksen ja vastuullisuuden löytämiseksi uudelleen.

Pelaajan läheinen joutuu usein yllättäen kohtaamaan vaikean elämäntilanteen, jossa voimakkaat tunteet syövät voimavaroja. Läheinen voi tarvita tukea selviytyäkseen ja löytääkseen uudelleen omanarvontuntonsa ja omat elämänarvonsa.

Luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri

On tärkeää voida luottaa toisiinsa

Toiminnan luottamuksellisuus on erityisen tärkeää pelaajille ja läheisille. Peliongelma on usein näkymätön ja sen julkiseksi tulo saattaa merkitä esimerkiksi luotettavuuden menettämistä.

Pelirajat’on -vertaistoimintaan voi osallistua nimettömästi. Ryhmäläisiin liittyvistä asioista ja ryhmän tapahtumista ei saa puhua ryhmän ulkopuolella. Omista kokemuksista, ajatuksista ja tunteista voi halutessaan luonnollisesti puhua. Vaitiolovelvollisuus sitoo ohjaajaa ja ryhmäläisiä ryhmätoiminnan ajan ja sen jälkeen. Ohjaajat allekirjoittavat vaitiolositoumuksen.

Ensimmäisessä kokoontumisessa sovitaan salassapidosta sekä säännöistä, jotka edistävät keskinäisen luottamuksen rakentamista ja säilymistä. Keskinäinen luottamus antaa mielenrauhan ja turvallisuuden tunteen, joka puolestaan mahdollistaa avoimuuden.

Toiminnan päihteettömyys mahdollistaa fyysisen ja psyykkisen turvallisuuden sekä puitteet tunteiden ja ajatusten aidolle kohtaamiselle ja käsittelylle ilman niihin vaikuttavien aineiden turruttavaa, ylivirittävää tai käyttäytymistä muuttavaa vaikutusta. Jos ohjaaja tekee arkisen havainnon siitä, että ryhmäläinen ei ole sellaisessa kunnossa, että hyötyisi ryhmän toiminnasta tai häiritsee ryhmää käyttäytymisellään, ohjaaja pyytää ryhmäläistä poistumaan tämänkertaisesta tapaamisesta ja palaamaan mukaan seuraavalla kerralla.

Osallistujien nimi- tai muita tietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Mikäli tutkimus- ja arviointityöhön tarvitaan haastateltavia, lupa yhteystietojen antamiseen pyydetään osallistujilta kirjallisesti.

Vapaaehtoisuuden arvostaminen

Vapaaehtoisuus edellyttää sitoutumista ja vahvistaa yhteenkuuluvuutta

Toiminta on vapaaehtoisuuteen pohjaavaa, samankaltaisia asioita kokeneiden ihmisten keskinäistä tukemista ja auttamista. Mukaan tuleminen on henkilön oma valinta. Vapaaehtoisuus merkitsee sitä, että ryhmässä ei ketään pakoteta mihinkään, mihin ryhmäläinen ei itse suostu ja mikä ei sillä hetkellä tunnu hänestä mahdolliselta. Aktiivinen kuunteleminen, aito läsnäolo sekä sitoutuminen säännölliseen osallistumiseen on kuitenkin edellytys omalle ja ryhmän kehitykselle.

Ohjaajat ovat vapaaehtoisia eivätkä he saa työstään palkkaa. Vertaistoiminta on myös osallistujille maksutonta. Toiminta on yleishyödyllistä eikä tuota millekään taholle taloudellista hyötyä.

Ongelmapelaamisen tukipalveluita on vähän ja pelaaja joutuu usein yksin arvioimaan tilanteensa ja tekemään päätöksen avun hakemisesta. Kynnys voi olla vaikea ylittää. Avun hakemisen kynnyksen madaltaminen on Pelirajat’on -toiminnan lähtökohta.

Vertaistuki toteutuu ohjatuissa ryhmissä. Pelaajille ja läheisille on erilliset ryhmät. Ne ovat avoimia kaikille, jotka kokevat pelaamisen haittaavan elämäänsä.

Kyse on vapaaehtoisten ohjaajien omaan kokemukseen ja ohjaajakoulutuksessa saatuihin valmiuksiin perustuvasta maallikkoauttamisesta. Ohjaajan kokemukset epäonnistumisista ja riittämättömyydestä osana ihmiselämän monimuotoisuutta auttavat häntä kohtaamaan kanssaihmisiään aidosti. Koulutuksessa ja työssä kertynyt hiljainen tieto ja taito ihmisten kanssa toimimisesta antavat lisää evästä. Vapaaehtoisuuteen perustuva vertaistukityö ei ole kuitenkaan ammattilaisen työtä – hoitoa tai kuntoutusta – vaan kanssaihmisyyteen pohjautuvaa huolenpitoa toisista ihmisistä. Mikäli ryhmässä nousee esiin ongelmia ja avuntarpeita, joissa ryhmä ei voi auttaa, ohjaaja tukee ryhmän jäsenten hakeutumista ammattiavun piiriin.

Ihmisen aito kohtaaminen ja rakentava vuorovaikutus

Ihminen kaipaa tulla kohdatuksi ja hyväksytyksi

Pelaajat ja läheiset ovat käyneet läpi vaikeita tilanteita ja asioita. He ovat tunteneet häpeää, syyllisyyttä, huonommuutta tai surua ja kokeneet ahdistusta. Ongelmaksi muodostunutta pelaamista on usein salattu. Pelaajiin on voitu kohdistaa halveksuntaa tai syyllistämistä ja peliongelmaa on saatettu mitätöidä.

Ihmiset odottavat tulevansa kohdatuiksi henkilökohtaisella tasolla ja aidosti arvostettuina. Kohtaamatta ei voi ymmärtää ja ilman turvallisuuden tunnetta ei uskalla kohdata. On tärkeää, että ryhmän ilmapiiri on hyväksyvä, myönteinen ja joustava. Kuullaan ja kuunnellaan, välitetään ja tuetaan itseä ja toista pelaajaa ja toista läheistä. Pitkäkestoisissa ja hitaissa oppimisen prosesseissa annetaan tilaa ryhmän jäsenten vuorovaikutukselle ja vertaisuudelle. Tärkeintä on aito kohtaaminen ja se, että toiminta on ryhmän jäsenille tärkeää ja merkityksellistä.

Rakentavassa vuorovaikutuksessa kuunnellaan ennakkoluulottomasti, kiirehtimättä ja kritisoimatta. Ryhmäläiset tai ohjaaja eivät luule tietävänsä, mikä on toisille parasta.

Ohjaaja auttaa ryhmää, ryhmäläiset toisiaan ja kaikki itseään

Ryhmän tärkein toimintamuoto on keskustelu, jossa kokemuksia, tunteita ja ajatuksia sanallistetaan yhdessä vertaisten kanssa. Myös toiminnalliset menetelmät ovat suositeltavia. Tavoitteena on kokemusten jakaminen ja keskinäinen tuki. Ohjaajan tehtävä on rajoista huolehtiminen niin, että pysytään asiassa ja toimitaan tässä kuvauksessa esitettyjen periaatteiden hengessä.

Ryhmällä on oikeus määrittää ne aiheet, joita käsitellään yhdessä. Ne löytyvät ryhmäläisten esiin tuomista asioista. Erilaisia ajattelutapoja ja kokemuksia työstämällä syntyy uutta tietoa, jota jokainen voi hyödyntää itselleen sopivalla tavalla. Ryhmän tavoitteena on auttaa jäseniä luottamaan omiin kykyihinsä ja voimavaroihinsa irrottautua ongelmapelaamisesta ja löytää uudenlaisia toiminta- ja käyttäytymistapoja.

Ryhmän jäsen asettaa itse omat tavoitteensa ja hänellä on vastuu niiden toteuttamisesta. Jokaisen osallistujan oma kasvu on hänen henkilökohtainen prosessinsa, joka etenee omassa tahdissaan ja omalla persoonallisella tavallaan. Jäsenten vastuullisuutta, itsemääräämisoikeutta ja vapaata tahtoa kunnioitetaan. Jokainen ryhmäläinen päättää itse, mitä haluaa kertoa omasta tarinastaan toisille ryhmän jäsenille.

Ryhmän jäsen sitoutuu toimimaan ryhmän tarkoitusta ja hyvää vuorovaikutusta edistävällä tavalla yhdessä sovittujen sääntöjen puitteissa. Hänellä on oikeus tulla kohdatuksi tässä kuvauksessa esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Häneltä pyydetään palautetta toiminnasta ja hänellä on oikeus tulla kuulluksi.

Pelirajat’on-vertaisryhmien ohjaajat ovat ohjaajakoulutuksen käyneitä vapaaehtoisia maallikkoauttajia, jotka osallistuvat säännölliseen työnohjaukseen. Heillä on usein omakohtainen kokemus ongelmapelaamisesta tai läheisenä elämisestä. Heidän toimintansa perustuu ajatukseen, että jokaisessa ihmisessä piilee voimavaroja ja kykyjä auttaa kanssaihmisiä elämän vaikeuksissa.

Ryhmän ohjaajana toimimisen lähtökohtana ovat tavalliset auttamisen ja tukemisen taidot. Ohjaaja hyväksyy oman ja toisten keskeneräisyyden ihmisenä ja sallii virheiden tekemisen ihmisyyteen kuuluvana asiana. Ohjaajalla on halu auttaa ja tukea, ja keskeisin ponnistuspohja hänen toiminnalleen ovat oma elämänkokemus ja persoona. Ryhmän ohjaaja näkee oman tarinansa saman kokoisena kuin toisten kokemukset, ei oikeana tai vääränä, isompana tai pienempänä. Ryhmän toiminnasta saadut kokemukset, ihmisten kuunteleminen ja osallisuus vuorovaikutukseen ovat ohjaajan henkilökohtaisen kasvun lähteenä ja tukena.

Ohjaajan tehtävä on ohjata ryhmäläisten keskinäistä vuorovaikutusta ja auttaa heitä löytämään omia ratkaisujaan. Ohjaaja ei hoidata itseään ryhmän avulla. Hän sitoutuu kasvamaan ja kehittymään ihmisenä ja pelaajien tai läheisten vertaisryhmän vapaaehtoisohjaajana.

Ohjaajalla on oikeus itselleen merkitykselliseen tehtävään, mielekkäästi organisoituun toimintaan sekä riittävään koulutukseen, työnohjaukseen ja muuhun jaksamista ja omaa kehitystä edistävään tukeen ja virkistykseen. Hänellä on oikeus antaa palautetta ja vaikuttaa ohjaajakoulutuksen ja ryhmätoiminnan kehittämiseen.

Kokemustiedon, tunteiden ja vertaistuen voimiin luottaminen

Vertainen on kanssaihminen vailla vertaa

Ihmiseksi kasvu on elämänmittainen ponnistus, jossa kanssakäymisellä toisten kanssa on keskeinen merkitys. Elämän vaikeuksien voittamisessa erityisesti vertaiset voivat antaa ja saada tukea toisiltaan. Vertaisella on mahdollisuus kohdata, käsitellä ja ymmärtää kokemusten merkitystä ja niiden herättämiä usein vaikeita tunteita. Samankaltaisia asioita kokenut pystyy kulkemaan rinnalla tasavertaisena. Ylivertainen ei kenenkään tarvitse olla.

Vertaisryhmän voima on toiminnan henkilökohtaisella merkittävyydellä sen jäsenille. Elämäntarinoiden kertominen, kuunteleminen ja elävä vuorovaikutus turvaavat ryhmän toiminnan edistymistä. Avoimuus, yhteisymmärrys ja keskinäinen luottamus rakentavat turvallista ilmapiiriä vaikeidenkin asioiden käsittelylle.

Kokemustieto on henkilökohtaista, omista lähtökohdista syntynyttä näkemyksellistä, arvokasta ja käyttökelpoista tietoa. Vertaistuki tuottaa yhteisöllistä tietoa. Yhdessä jaettu tieto, kokemuksista oppiminen sekä kriittinen tiedon käsittely ja jäsentäminen luovat uutta merkityksellistä tietoa, joka tukee yksilön ja yhteisön selviytymistä.

Kokemuksista oppiminen on vaativaa ja totutuista toimintatavoista poisoppiminen vielä vaativampaa. Muutos pelottaa usein enemmän kuin paikallaan pysyminen. Se voi olla kivuliasta ja vaatia sitkeyttä, rohkeutta ja taitoa kestää turhautumista. Pelaamisen tilalle on löydettävä muuta tekemistä.

Pelaamisen lopettaminen tai hallintaan saaminen voi tapahtua äkillisesti tai vähitellen. Kun nopea muutos joskus tapahtuu, muutoksen pysyvyys vaatii aikaa ja tukea. Repsahdukset ovat tavallisia. Toipuminen ja pysyvä muutos edellyttävät usein rauhallista etenemistä. Muutoksen vaativuuden kohtaaminen antaa perustelun hitaudelle.
Toipuminen on oppimista, kipuilua ja oivaltamista. Helppoja ja nopeita ratkaisuja ei odotetakaan löytyvän.

Vertaistuen olemukseen kuuluu epävarmuuden kohtaaminen ja ratkaisujen etsiminen monista näkökulmista. Elämän monimuotoisuuden hyväksyminen kuluu vertaistukeen.

Peliongelman/-riippuvuuden salaaminen on mahdollista. Pelaaja – ja sen myötä läheinenkin – voi vetäytyä ihmissuhteista, olla hyvin yksinäinen ja syrjäytyä esimerkiksi talousvaikeuksien vuoksi sosiaalisesta kanssakäymisestä. Toiset pelaajat voidaan kokea kilpailijoina ja muut ihmiset ensisijaisesti pelaamista mahdollistavina rahanlähteinä. Rahan merkitys on muuttunut: se on väline, joka mahdollistaa pelaamisen. Taloudelliset menetykset ovat kuitenkin suhteessa käytettävissä oleviin varoihin. Niiden vertaaminen ryhmissä ei ole mielekästä ja voi ehkäistä vertaisuuden kokemuksen. Pelaajalle ja läheiselle vertaisryhmä on usein ainoa paikka, jossa he voivat avoimesti puhua tilanteestaan. Vertaisen kohtaaminen riisuu niistä valheista ja selittelyistä, joihin riippuvuudesta kärsivä ihminen usein ajautuu. Vertainen voi kysyä ja kyseenalaistaa asioita oman kokemuksensa pohjalta. Vertaisuus helpottaa avointa ja inhimillistä toisen ihmisen kohtaamista, mikä vahvistaa ratkaisevasti voimavaroja käyttäytymisen muuttamiselle. Pelaaja liittyy pelikoneiden tai netin sijasta uudelleen toisin ihmisiin.

Läheinen voi kokea hylätyksi tulemisen tunnetta, toivottomuutta ja uupumusta. Kokemus siitä, että tulee nähdyksi ja kuulluksi samankaltaisten kokemusten antaman ymmärryksen avulla vahvistaa uskoa selviytymiseen. Läheiselle vertaisten kohtaaminen voi merkitä omien tarpeiden uudenlaista kunnioittamista ja vahvistaa kykyä asettaa rajoja omaa ihmisarvoa loukkaavalle kohtelulle.