—
Pelirajat’on-ryhmänohjaajien Facebook-ryhmässä ohjaajat saavat toisiltaan vertaistukea ryhmien sisäisistä tilanteista. Ohjaajien kesken on muodostunut tavaksi jakaa toisilleen tilannepäivityksiä omista ryhmistään, ja he auttavat sekä tukevat toisiaan kiperissä tilanteissa.
Saimme vapaaehtoisilta ryhmänohjaajilta luvan julkaista heidän kirjoittamiaan tilannepäivityksiä kevään 2019 vertaisryhmistä. Alla ohjaajien mietteitä neljältä eri paikkakunnalta. Ihmisten ja paikkakuntien nimet poistettu.
Vähän kerrallaan
No mitäkös tänään.
Tänään oli *paikkakuntamme* kuudes. Huh kun aika kulkee, ollaan jo puolessa välissä. Herralle kiitos siitä, että rauta ruostuu ja samoin, että aika kulkee. Kuka sitä haluaisi jäädä jumittamaan samaan päivään.
Muutostyö. Kuulumiskierroksella pari lipsahdusta. Ei merkittävää hätää. Jäivät siihen. Lähinnä oppimiskokemuksia. Niistä pääsee aina merkityksellisiin keskusteluihin.
”Pikkasen parempaa ja paremmin – siitä ajatuksesta huomaan saavani itsenikin jatkuvasti ja joka kerta kiinni.”
Päivän teemassa Pelaamisen edut ja haitat ja muutoksen vaihemalli. Kiinnostavimmat tehtävät työkirjassamme. Tämä porukka alkaa jo olemaan niin marinoitunut, että aloin kuulemaan keskustelussa niitä sanoja ja sävyjä, joita toivonkin kuulevani.
Porukassa kaksi mahdollisesti potentiaalista ohjaajakanditaattia. We’ll see.
Lite bättre, lite bättre. Sillä opilla Suomeen aikoinaan saatiin ensimmäinen mestaruus. Pikkasen parempaa ja paremmin – siitä ajatuksesta huomaan saavani itsenikin jatkuvasti ja joka kerta kiinni.
Pieniä retkahduksia
*Paikkakuntamme* keskiviikon ryhmän 5. kokoontuminen. Paikalla 9/12 ja molemmat ohjaajat. Yksi nyt näyttää ryhmäläisistä siltä että jättänyt ”leikin” kesken koska ei ilmoittanut poissaolostaan mitenkään ja oli jo toisen kerran poissa. Mutta yhä mukana olijoista voi kyllä sanoa että on hyvä porukka kasassa. Yksi ryhmäläisistä oli vielä pelannut ja eipä siinä enään paljoa ryhmän vetäjiä tarvittu kun syitä ja pelaamisen taustoja selviteltiin muiden ryhmäläisten toimesta asiaan kuuluvalla tavalla.
Yksi ryhmäläisistä oli vielä pelannut ja eipä siinä enään paljoa ryhmän vetäjiä tarvittu kun syitä ja pelaamisen taustoja selviteltiin muiden ryhmäläisten toimesta asiaan kuuluvalla tavalla.
Ryhmässä muutenkin kyllä todella hyvä henki ollut, juttu lentää ja mikä parasta, naurua ja hymyä piisaa vaikka vakavan asian äärellä ollaankin. Tätä pelannutta ryhmäläistä huoletti se kun tämä ryhmätoiminta sitten muutaman viikon päästä loppuu niin että pidetäänkö yhteyttä jotain kautta sitten ryhmän loppumisen jälkeen. Jäi vielä vähän auki se asia. Koitetaan hänen kanssaan saada pelaaminen kuitenkin loppumaan ennen viimeistä kertaa ja uskon että onnistumme. Katsomme jatkoa sitten myöhemmin. Kahvia meni 2 pannua ja fasupaloja jäi 3 kpl jotka *toisen ohjaajan* kanssa yhteistuumin heitettiin nassuun, palkaksi hyvästä ryhmäkerrasta.
Eteenpäin mennään
Morjesta *paikkakunnaltamme*.
Tänään oli 5. Ryhmäkerta. Paikalla oli 5+1. Yksi oli ilmoituksella pois ja toinen poissaolija ilmoittamatta. Kaikki paikallaolijat olivat olleet menneen viikon pelaamatta.
Hyvä meininki jatkui niin kuin kahdella viime kerrallakin olen ilokseni saanut huomata (raportoinnit jääneet niistä kerroista tekemättä, koska on tässä ollut vähän kaikenlaista, mutta hyvää keskustelua on siis ollut alusta alkaen tässä ryhmässä). Tänään käytiin läpi ratkaisuja siihen, että millä se peli piru haltuun nyt saataisiin/on saatu. Hyviä ratkaisuja asiaan löytyikin ja niistä hyvää keskustelua.
Ei vajaa ryhmä tänäänkään haitannut menoa, kun meni vartin yli ja perus kaksi pannua kahvia.
Itsellä hyvät fiilikset ryhmästä ja kerta kerran jälkeen huomaa, että mennään eteenpäin koko ajan. Toivotaan, että seuraavalle kerralle saadaan taas koko porukka kasaan, vaikka ei vajaa ryhmä tänäänkään haitannut menoa, kun meni vartin yli ja perus kaksi pannua kahvia.
Kesää kohti mennään, ja itse ohjaajallakin fiilikset ovat tällä hetkellä paremmat kuin pitkään aikaan. On tää pelirajat’on toiminta hienoo hommaa ja ihmiset joiden kanssa tätä yhdessä tehdään täyttä timanttia. ??
Hyvää kevättä kaikille tasapuolisesti!
Pelkoa läheisten kanssa puhumisesta
Keskiviikkona kävin vetämässä täällä *paikkakunnallamme* vähän erilaisesti toteutetussa ryhmässä oman vetovuoroni ja aivan loistavaa porukkaa oli koolla 🙂 Käytiin aluksi kuulumiskierros kuten tapana on ollut 🙂 ja hienoa oli huomata, että kuudesta kokelaasta vain yhdellä pelit vielä käynnissä. Yksi tyyppi oli poissa, mutta se ei meidän menoa haitannut.
Kerroin kuulumiskierroksen jälkeen pähkinänkuoressa oman tarinani ja johdattelin ryhmää keskusteluun läheisistä. Vain pari oli tehnyt kotitehtävän, josta punismenttiä 🙂 eli tupakkatauko peruttiin! Eipä sitä taukoa tarvittu, sillä porukka kuunteli ja osallistui iltaan hyvin intensiivisesti. Pyysin kyllä taputtelemaan talikolla allekirjoittaneen takaraivoon jos homma käy liian paatokselliseksi, mutta aihe oli ilmeisesti mielenkiintoinen ja herätti ryhmässä ajatuksia, ettei tarvittu lujempia otteita meikäläisen kanssa 🙂
Kaikki yhtyivät siihen, että aluksi aiheen ottaminen puheeksi tuntui ylitsepääsemättömältä, mutta kun sai suunsa auki helpotus oli sanoinkuvaamaton.
Käytiin siis porukan kanssa läpi millaisia ajatuksia ja tunteita oman läheisen haastatteleminen toi mieleen ja miltä tuntui saada suoraa palautetta. Osa porukasta oli vähän pelännyt läheisen jututtamista ja keskustelu oli sen vuoksi jäänyt vähän pintapuoliseksi. Kyselin myös miten ovat kokeneet läheisille asian kertomisen ja kaikki yhtyivät siihen, että aluksi aiheen ottaminen puheeksi oli jopa ylitsepääsemätön ja kun sai suunsa auki helpotus oli sanoinkuvaamaton. Minua kiinnosti vähän myös ammattikuntani puolesta miten ryhmäläisiin on reagoitu esim. Kelassa ja muissa viranomaistahoissa, kun peliongelma tai liiallinen pelaaminen on tullut ilmi. Ja vähän kyllä huolestuttaa, ettei esim. toimeentuloa haettaessa ammattilaiset osaa ottaa aihetta puheeksi ja ohjata avun piiriin. Mutta sehän me kyllä jo tiedettiinkin, että tämä on vielä lapsen kengissä.
Ryhmällä kokonaisvaltaisesti rento fiilis ja kannustin loppupuheenvuorossani hankkimaan uusia harrastuksia tai virittelemään vanhoja täyttämään se pelaamisesta jäänyt aika niillä. Samoin en voinut olla muistuttamatta siitä miten olisi hyvä toimia peliajatusten suhteen: käsky oli mennä halaamaan läheisintä puuta jos muuta ei ole. 15 minuuttia jotain muuta tekemistä niin yleensä mielihalut vähenevät sen aikana. Ja viimeisenä muistutuksena ryhmän tuki on läheisten tuen jälkeen se paras tuki 🙂 *Paikkakunta* kuittaa ja kumartaa. *Toinen ohjaaja* jatkaa ens viikolla *paikkakuntamme* ryhmän kanssa.