18.6.2013 — Blogi

Läheiselläni peliriippuvuus(ko)?

Mitä minä isänä, äitinä, sisaruksena, ystävänä ja ylipäätään läheisenä voisin tai pystyisin tekemään jos huomaisin läheiseni viettävän liikaa aikaa erilaisten pelimaailmojen sekamelskassa?

Ensin minun olisi hyvä tietää, mikä on kyseessä olevan henkilön ajatus pelaamisesta yleensä. Onko niin, että pelaamisesta on tehty se iso paha susi? Voisiko olla niin, että olemme muuttuneet hitaammin, kuin meitä ympäröivä arkinen ja joskus hektinen ympäristö?

Ajatus siitä, että läheiseni pelaa esim. jalkapalloa tai jääkiekkoa 4-6 h tuntia päivässä tai että hän lukee kirjaa 6 tuntia joka päivä, ei ehkä aiheuta samanlaista ahdistusta kuin se, että läheiseni on hikoilee helteestä riippumatta koneella pimeässä huoneessaan. Pelkkä ajatus tästä aiheuttaa meissä ihottumaa.

Olisi erittäin hyvä jos me esimerkiksi vanhempina uhraisimme edes osan siitä ajasta, mitä lapsemme viettävät koneella ja ottaisimme asioista selvää, ettei ahdistuskohtaus iske kuin tuhat volttia!

Jos kuitenkin tilanne kotona on liian vaikea keittiöpsykologialla selvitä, niin aina voi konsultoida yksiköitä, joissa on aikapelaamiseen suuntautuneita työntekijöitä, sillä heidän kauttaan jokainen perhe saa tarvittaessa asiantuntevaa apua.

Peliongelmaisen reikäleipä-malli

Laitan tässä muutamia vinkkejä niille, jotka haluavat itsenäisesti kokeilla esimerkiksi oman lapsen tai nuoren kanssa kotikonstein selvitä mahdollisesta ongelmasta.

En halua lähestyä ongelmakeskeisesti, mutta on hyvä tiedostaa, että jos nuoren pelaamiseen ei puututa kotona, niin takuuvarmasti jonkinasteinen ongelma iskee kouluarjessa tai muissa fyysistä sosiaalista verkostoa koottaessa.

Me vanhemmat olemme päävastuullisia kasvattajia omille lapsillemme. Emme voi sysätä lapsiamme yhteiskunnan vastuulle (kuten koulun). Selkeintä olisi, että meille vanhemmille järjestettäisiin kursseja, joissa mm. aikapelaamisesta puhuttaisiin oikeilla sanoilla ja siten, ettei pelaamisesta tulisi mörköä, joka aiheuttaa koko perheen hajoamisen.

Tehkää selkeitä tavoitteita pelaamisen suhteen

Osatavoitteiden ei ole tarkoitus olla sellaisia, että niitä ei ole mahdollista toteuttaa. Nälkä kasvaa syödessä ja samoin tavoitteiden sisällöt. Pyri miettimään, mikä on juuri sinun lapsesi päivittäinen peliaika ilman, että nuoren lepo, sosiaalisuus tai opiskelu siitä kärsii.

Lähtökohtaisesti olisi hyvä korostaa, ettei tässä ole kyse siitä, että nuorelta kielletään pelaaminen, vaan se, että nuori sisäistää ne vaarakohdat, joita liika pelaaminen saattaa aiheuttaa: koulumenestys, yksinäisyys, tunne-elämän ristiriidat, fyysinen oireilu, kodinomaisuuden katoaminen eli kodista tulee ahdistusta tuottava pelipaikka yms.

Alaikäisen nuoren kohdalla on lähes aina kyse laajemmasta pulmasta, kun peliriippuvuudesta

Kyseessä on usein koko perhettä koskettavasta tilasta, jossa taustalla saattaa olla myös nuoren mielenterveyden järkkyminen. Tällöin nuori saattaa hakeutua päihteiden sijaan pelimaailmaan, saadakseen itselleen hyvinvointikokemuksia tai paetakseen tilaa, jossa mielen pahoinvointi aiheuttaa purkumahdollisuuden pelaamisen kautta.

Levon tarve

Se on aina huomioitava nuoren vuorokausirytmiin sopivaksi ja ennen kaikkea riittäväksi. Alle 15-vuotiaan ei tarvitse miettiä, mitä tarjontaa somella (sosiaalinen media) on arkisin eli koulupäivinä klo 23.00 jälkeen. Vanhempien on kasvattajavastuun kantajina huolehdittava siitä, että nuori saa tarpeeksi lepoa, varsinkin koulupäivinä.

Nuoren opiskelu

Se sisältää kaiken sen, mitä oppilaitoksessa ja opetussuunnitelmassa määritellään kunkin opiskelujakson tehtäviin ja sisältöihin. Näiden tehtävien onnistumisen edellytyksenä on yhtenä osatekijänä lepo ja yhteisesti sovitussa vuorokausirytmissä pysyminen. Jatkuva yhteistyö koulun ja vanhempien välillä on niin ikään edellytys asetettuihin tavoitteisiin yltämiseksi

Sosiaalinen osio

Tämä sisältää nuoren sosiaaliseen elämään liittyvien toimintamuotojen sisäistämisen. Tärkeää on, että nuori pystyy tämän osion jakamaan pelaamisensa, harrastustensa, perheensä ja kavereidensa kesken 50/50.

Erilaisten pelikoneiden ääressä vietettyjen tuntien määrä EI SAA ylittää arkisin 4 tuntia enempää silloin, kun on kyse puhtaasti pelimaailmassa elämisestä. Lan-turnaukset erikseen, joista on sovittava yhteiset pelisäännöt vanhempien kanssa ja kesken, sillä viikonlopputurnauksen ajankäyttöä tulee huomioida seuraavan alkavan viikon pelaamisessa. Lisäksi arkiviikkoon tulisi sovittaa täysin pelivapaa (-ita) päivä. Tämä siksi, että ylimennyt aika on aina väkisin pois jostain reikäleivän muusta tärkeästä osuudesta.

”Pyhä perhe”

Perheen loma-aikoihin tulisi satsata enemmän yhdessäoloa ja – tekemistä, sillä nykyisin perheen keskinäinen aika jää todella lyhyeksi ja siksi pienetkin loma-ajat ovat niitä hetkiä, jolloin perheen keskinäinen suhdeverkosto kasvaa.

Perheen kesken on hyvä sopia sellaisista hetkistä, jolloin esim. lapset voisivat esittää toiveitaan siitä, miten esim. viikonloppua vietetään, vaikkapa pelaten. Tästä on hyvä aasinsilta siihen, että myös me vanhemmat voimme vastavuoroisesti esittää toiveen pelivapaasta viikonlopusta ja tehdä jotakin muuta yhdessä. Yhteisistä tavoitteista tulee pitää aikuisten oikeasti kiinni, mutta jätettävä pelivaraa, ettei joudu törmäyskurssille.

Tästä tarinastani saa helposti käsityksen, että joudumme taas sopimaan asioita lastemme kanssa, jotta arki soljuisi, mutta niinhän se on aina ollut. Joudumme myös aikuisina jatkuvasti sopimaan, jotta parisuhteemme toimisi, perheen auto olisi uudempi kuin naapurilla, puhumattakaan mökistä, jonka täytyy olla puhtaan veden äärellä ja mieluummin saaressa. Kyllä voimme sopia myös lastemme kanssa, eikä ole häpeä välillä antaa heille periksi jos sillä onnistumme välttämään mahdollisten lisäongelmien syntymisen.

Puhukaa toisillenne

Tämä on tärkeä loppukommentti, sillä puhuminen auttaa, vaikka joskus viiveellä, mutta auttaa, uskokaa pois!

”Helteisiä pelihetkiä toivottaen!”
Kimmo Jouhki
Psykiatrinen sairaanhoitaja
Nuorten aikuisten palvelukeskus, Jyväskylä

---

Uusimmat