—
Istun junassa. Jännityksen tunne kipristelee vatsanpohjassa. Olen ottanut riippuvuuteni käsittelyssä ison askeleen. Askeleen, jonka ansiosta pystyn tulevaisuudessa auttamaan vertaisiani. Askeleen, jonka ansiosta olen hetken kuluttua tapaamassa joukon ihmisiä, jotka ovat olleet siellä missä minäkin. Ja kulkeneet saman matkan kuin minäkin. Olen matkalla vertaistukiohjaajakoulutukseen.
Koulutus alkaa heti ensimmäisenä iltana. Painaessani silmät kiinni hotellihuoneessani, olo on täysin pöllämystynyt. En olekaan ainoa, eikä minun tarinani olekaan ollut ainutlaatuisen sairaalloista ja päätöntä sekoilua. Meitä on muitakin. Vaikkakin olen viimeisen vuoden aikana käsitellyt ongelmaani sekä terveydenhuollossa, että perheeni ja itseni kanssa, saan jo ensimmäisenä iltana uusia näkemyksiä omaan käytökseeni; peliongelman syihin ja seurauksiin. Ensimmäisen koulutusviikonlopun aikana löydän ajatuksia ja ahaa-elämyksiä sekä asiantuntijoiden luennoilta, että vapaa-ajalla kanssapelureiltani. Olen löytänyt paikkani ja lohduttavan syyn kymmenen vuoden helvetille: kun kelloa ei voi kääntää taaksepäin, otetaan tästä kaikki irti. Matti Nokelan luennolla saan viimeisen vahvistuksen ajatuksilleni.
Vapaaehtoistyö tuottaa iloa ja onnistumisen tunnetta myös tekijälle. Ja sitä tunnen jo ensimmäisen koulutusviikonlopun jälkeen.
Kotona sisäistän pari viikkoa opetuksia. Opetuksia itsestäni, rahapeli-ilmiöstä ja riippuvuudesta. Löydän näiden viikkojen aikana jo monta uutta näkökulmaa omaan ongelmaani ja pystyn käsittelemään tekojani myös läheisteni näkökulmasta. Läheisluennolla kuulemani lause ”tehän olette meidän läheisten rakkaimpia ihmisiä” jyskyttää takaraivossa ja saa monesti minut muistamaan arjessa miestäni ja perhettäni. Olo on äärimmäisen rauhallinen ja vakaa.
Näiden viikkojen aikana saan jo ensimmäiset puhelut päivystyspuhelimeeni. Keskustelussa käytän hyväkseni työkaluja, joita olen koulutuksessa saanut, mutta muistan myös tärkeimmän työkalun, joka minussa itsessäni on. Kokemukseni. Olenhan vertainen. On helppoa tunnistaa puhelimessa tunteet ja tilanteet, joita soittaja kuvailee. Tuohan on ollut minun elämääni. Käytän myös aikaa omien tunteideni selvittelyyn puheluiden jälkeen: ahdistavat tilanteet ja tunteet ovat olleet historiaa minulle jo jonkun aikaa, mutta lihasmuisti palauttaa ahdistuksen kuin hyökyaalto. Pohdin asiaa ja tajuan olevani äärimmäisen onnekas. Minulla on mahdollisuus auttaa. Auttaa pelaajaa löytämään itsestään voima muutokseen.
Toinen koulutusviikonloppu on tunnelmaltaan selvästi rauhallisempi. Ymmärrys siitä, että minä en ole ainoa ongelman kanssa painiva on tasoittunut. Jokainen on omalta osaltaan työstänyt oppimiaan asioita ja viikonlopun focus on siirtynyt vielä selkeämmin auttamisen oppimiseen. Käymme läpi askel askeleelta pelaajan työkirjaa, joka jo nyt ennen ryhmän aloitusta, tuntuu äärimmäisen tärkeältä opukselta. Tutkin työkirjaa sillä ajatuksella, että olisin itse vielä pelaamisen aktiivivaiheessa, mutta valmiina tekemään muutoksen. Työkirja tarjoaa välineitä muutoksen oppimiseen. Oppimiseen, jonka olen itse joutunut toteuttamaan yksin ja ilman välineitä. Olen innoissani, että minulla on tarjota ryhmäläisilleni todellisia apuvälineitä muutokseen. Pohdimme rahapeli-ilmiötä ongelmiemme ulkopuolta ja opimme paljon sen historiasta ja yhteiskunnallisesta asemasta.
Olen suorittanut nyt vertaistukiohjaajan koulutuksen ja ryhmäni aloittaa tällä viikolla. Oloni on äärimmäisen voimaantunut. Ohjaajakoulutus auttoi minua myös oman itseni kanssa. Vaikka pelaamattomuus on minulle jo arkipäivää ja voin sanoa olevani entinen peluri, niin olen viimeisen kuukauden aikana löytänyt omasta tarinastani, tunteistani ja ajatuksistani taas uusia sävyjä ja värejä. On hienoa päästä auttamaan muita, mutta tajuan, että samalla autan myös itseäni. Matkani on hyvällä mallilla, mutten ole vielä valmis. Siitähän vertaisryhmissä on kysymys. Ohjaaja on ehkä pidemmällä omassa prosessissaan pelaamattomuuden kanssa, mutta siltikin vielä raakile. Vertainen.
Suosittelen sydämeni pohjasta vertaistukiohjaajan koulutusta kaikille entisille pelureille. Ongelmamme saattaa olla historiaa, mutta se kulkee aina mukanamme. Miksi ei siis tekisi jostain niin synkästä ja mustasta valoisaa ja merkityksellistä? Olen usein ajatellut, että elämä kantaa ja aurinko nousee joka aamu – huolimatta minun ongelmistani. Mutta tänään se kantaa ja nousee aavistuksen verran kirkkaammin. En ole yksin. Meitä on muitakin.
Jenna | Kokemusasiantuntija
Kiinnostuitko vertaisohjaajakoulutuksesta? Koulutus on maksuton ja se on suunnattu pelaajille sekä pelaajien läheisille.
Pelirajaton-vertaisohjaajia on jo yli 100 eri puolilla Suomea.