17.7.2015 — Läheisille

Läheinen, mitä voit tehdä, kun toinen pelaa liikaa?

Sinun voi olla erittäin vaikeaa suhtautua pelaajaan kunnioituksella suhteessa heränneiden pettymysten tunteiden jälkeen. Olet saattanut kantaa paljon vastuuta pelaajan puolesta omia rajojasi rikkomalla, etkä olekaan saanut “mitään” takaisin.

Etenkin parisuhteessa dynamiikka vääristyy pahasti. Vastavuoroisuuden periaate ei toteudu suhteessa, jossa toinen on riippuvainen. Itse asiassa myös sinä läheisenä olet riippuvainen.

Peliongelman paljastuttua voit omien voimavarojesi mukaan keskustella ongelmasta pelaajan kanssa syyttämättä ja kertoa esimerkiksi omia tuntemuksiasi pelaamisen vaikutuksista suhteeseen. Voit ohjata pelaajan avun piirin, mutta on tärkeää muistaa, että sinä et voi saada pelaamista loppumaan.

Ongelma itsessään ei poistu sillä, että otat pelaajan raha-asiat hoitaakseen. Siitä voi olla hyötyä jonkin aikaa, jotta pelaaja saa etäisyyttä peleihin voidakseen alkaa käsitellä riippuvuuden taustalla olevia asioita, mutta se on vain väliaikainen ratkaisu.

Todellinen muutosprosessi vaatii paljon aikaa ja pelättyjä retkahduksia. Sinun tulee miettiä, oletko yhä valmis kulkemaan pelaajan rinnalla tämän prosessin läpi. Mitkä ovat rajasi? Mitä voit sitten tilanteessa tehdä?

Mielestäni on tärkeää ottaa henkistä/fyysistä etäisyyttä pelaajaan ja alkaa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Etäisyyden ottaminen ei välttämättä tarkoita eroa.

Ihmissuhteen ongelmat eivät kuitenkaan lopu siihen, että pelaaminen loppuu, eikä riippuvuus ole vain riippuvaisen itsensä ongelma. Ihmissuhde on rakennettava alusta pelaamisen ja hoivaamisen loputtua, jos kumpikin osapuoli sitä haluaa.

Kriisi on vaikeista tunteistaan huolimatta hieno mahdollisuus kasvaa ihmisenä ja tehdä elämästään enemmän todellisen itsensä näköistä.

Pelirajaton-vertaisohjaaja

---

Uusimmat