—
Kesäkuun alussa (4.-5.6.) Pelirajat’on osallistui viiden edustajansa voimin Pohjoismaiseen SNSUS-rahapelihaittakonferenssiin Tampereella. Saimme katsauksen siitä, mitä pohjoismaisessa rahapelihaittakentässä tapahtuu: tuoreita tutkimuslöydöksiä, tietoa hoitotahojen edustajien toiminnasta sekä peliyhtiöiden vastuullisuusmainospuheet. Konferenssin mieleenpainuvin anti tuli Pohjolan ulkopuolelta rekrytoitujen pääpuhujien suusta.
SNSUS on joka toinen vuosi vuoron perään eri Pohjoismaissa järjestettävä rahapelihaittakonferenssi. Konferenssia on järjestetty vuodesta 2000 alkaen ja vasta nyt konferenssi vieraili toista kertaa Suomessa. Kun konferenssi harvinaislaatuisesti tuli näin lähellä, tarjoutui meillekin ainutlaatuinen tilaisuus osallistua hiukan runsaslukuisemmin. Myös kolme vapaaehtoistyöntekijöille järjestäjän puolesta tarjomaa ilmaista lippua mahdollistivat sen, että lähdimme matkaan viiden edustajan voimin: kaksi pelaaja- ja kaksi läheiskokemusasiantuntijaa sekä Osallisuudella Otetta Rahapeliongelmiin hankkeen suunnittelija Markus.
Kaksi päivää Tampereella olivat antoisia. Valtaosa esityksistä oli aihetta eri suunnista lähestyviltä tutkijoilta, mutta kuulimme myös hieman muiden maiden käytännön rahapelihaittatyöstäkin, tähän käytännön pelihaittatoimintaan olisimme ehkä kaivanneet keskityttävän enemmän.
Mitä uutta opimme?
Läheiskokemusasiantuntija Leena Pihanurmi:
Mukana olleista kokemusasiantuntijoista Leena poimi itselleen ”take-home messageksi” seuraavan: ”Tehokkaat lääkkeet rahapelihaittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen tiedetään, mutta peliyhtiöt, kuten Veikkaus, eivät halua ottaa niitä käyttöön. Se taas juontuu siitä, että lainsäätäjät eivät velvoita peliyhtiöitä muuttamaan vastuuttomia toimintatapojaan. Raha menee kärsimyksen ja jopa ihmishenkien edelle. Etenkin Suomessa.”
Leena on kirjoittanut blogitekstin konferenssista heränneistä ajatuksistaan ylläpitämäänsä blogiin Raadolliset rahapelit.
Leenan kiinnostus kohdistui erityisesti kanadalaisen tutkijan David Hodginsin esittelemiin alustaviin tuloksiin matalariskisen rahapelaamisen rajoista. Useammasta maasta kerätyistä aineistoista on pääteltävissä, että myös rahapelaamiselle voidaan määritellä alkoholin tapaan riskirajoja, jonka ylitettyään haittoja alkaa ilmestymään.
Mahdollisimman selkeät ja tarkat tutkimukseen pohjautuvat suositusrajat valmistuvat vuoden 2020 aikana, mutta jo konferenssissa saimme rajojen mittakaavasta jo hyvää esimakua: jo yli pari kertaa viikossa tapahtuva rahapelaaminen tai yli muutaman prosentin nettotulojen käyttäminen rahapelaamiseen lisää riskejä huomattavasti. Tarkat rajat tulevat varmasti tuomaan konkreettisuutta siihen, mitä maltillinen pelaaminen oikein on ja missä kohtaa viimeistään pelaamiseen tulee kiinnittää erityisen tarkasti huomiota. Hodginsin esityskalvot löytyvät SNSUSin sivulta, voit tutustua projektiin myös täällä.
Pelaajakokemusasiantuntija Jenna Mäkelä:
Kokemusasiantuntija Jenna Mäkelälle merkityksellisintä antia olivat Australialsen Samantha Thomasin luento lapsista ja rahapelimainonnasta, sekä Leenan tapaan Hodginsin luento konkreettisista rahapelaamisen riskirajoista. Alla Jennan mietteitä tarkemmin: ”Minulle konferenssi oli merkittävä osa sitä, mitä ylipäänsä ajattelen kokemusasiantuntijuudesta. Kokemusasiantuntijuus lähtee toki omasta kokemuksesta, joka on merkittävä osa asiantuntijuutta – jotain, mitä kirjoista ei opita. Kuitenkin asiantuntijuus vaatii jatkuvaa kehittymistä ja tietotaidon lisäämistä ja siinä mielessä omalla kohdallani konferenssi täydensi hyvin omaa asiantuntemustani.
Saimme kuulla ja oppia rahapelaamisesta, rahapeli-ilmiöstä, mainonnasta ja markkinoinnista, sekä rahapeliyhtiöiden näkemyksistä vastuullisesta pelaamisesta ja toiminnasta. Itselleni merkityksellisimmät luennot olivat australialaisen Samantha Thomasin luento lapsista ja rahapelimainonnasta, sekä kanadalaisen David Hodginsin luento konkreettisista riskirajoista. Nämä luennot antoivat minulle henkilökohtaisesti paljon uskoa ja tukea siihen, että työ, jota teemme täällä Suomessa kokemusasiantuntijoina, pohjautuu tutkimustuloksiin, joita on saatu ympäri maailmaa.
”Mikäli haluamme onnistua ongelmallisen rahapelaamisen ja rahapeliriippuvuuden tietoisuuden lisäämisessä ja kehittää palveluja ongelman hoitoon, meidän on järjestäydyttävä ja luotava suhteita myös Suomen ulkopuolelle.”
Oli mielenkiintoista tutustua sekä pelihaittatoimijoihin, että rahapelikentän toimijoihin myös luentojen ulkopuolella. Uskon vahvasti, että mikäli haluamme onnistua ongelmallisen rahapelaamisen ja rahapeliriippuvuuden tietoisuuden lisäämisessä ja kehittää palveluja ongelman hoitoon, meidän on järjestäydyttävä ja luotava suhteita myös Suomen ulkopuolelle. Vaikka itse pyrin jatkuvasti käymään aktiivista keskustelua tällä kentällä sosiaalisessa mediassa, on mukavaa myös tavata livenä ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia verkossa lähes päivittäin.
Vaikka luennot olivat kattavia ja aihealueita oli laajasti, yksi asia jäi puuttumaan. Jäin kaipaamaan kokemusasiantuntijan luentoa rahapeliriippuvuudesta. Seuraava SNSUS järjestetään Islannissa vuonna 2021. Toivon, että luennoitsijoiden joukossa nähdään silloin Sosped-säätiön kokemusasiantuntija.
Hankesuunnittelija Markus Sjöholm:
”Minulle konferenssin hienoin juttu oli oma esityksemme Jaakon kanssa Oulussa tapahtuneesta yhteiskehittämisprojektista. Vaikka 20 minuutin esitysaika on lyhyt, minusta onnistuimme yhdessä hyvin paketoimaan Oulun kehittämishankkeen annin kuulijoille: saimme myös paljon kiinnostuneita kysymyksiä yleisöltä vastataksemme. Jäi tunne, että Pelirajat’on olisi voinut pitää innovatiivisesta vertais- ja kokemusasiantuntijatoiminnastaan selkeästi vaikka viisikin esitystä, meillä olisi ollut paljonkin jaettavaa pohjoismaisille kollegoillemme muustakin kuin tästä Oulun projektista.
Konferenssin perusteella vaikutelmani vahvistui, että olemme selkeästi monta askelta pidemmällä vertaisuuden ja kokemusasiantuntijatoiminnan hyödyntämisessä Suomessa muihin Pohjoismaihin verrattuna. Vertaistoimintojaan konferenssissa esittelivät ainoastaan Helsingin Tieto- ja tukipiste Tiltti sekä norjalainen tutkija. Hänen esityksensä käsitteli vertaisryhmien vaikutuksia.
Suoraan mitään omaan työhöni liittyvää en valitettavasti tainnut tällä kertaa konferenssista oppia, sillä hyödynnettäviä malleja vertaisuuden kentältä muista Pohjoismaista oli hyvin niukalti konferenssissa tarjolla. Tätä jäin juuri ohjelmistolta eniten kaipaamaan: enemmän avointa jakamista omista toimintamalleista ulkomaisille kollegoille hyödynnettäväksi liittyen esimerkiksi riskipelaamiseen puuttumiseen, valistusmenetelmiin, avun hakemisen kynnyksen madaltamiseen, teknologian hyödyntämiseen sekä siihen, mitä uutta rahapeliongelmista kärsivien ihmisten hoidossa ja tukemisessa mahdollisesti muualla Pohjolassa tehdään? Onkohan todella niin, että pyörä on näiltä osin jo keksitty?
Konferenssin sisältö oli oman näkemykseni mukaan varsin tutkijapainotteinen. Tutkimukseen pohjautuvat havainnot ovat toki tärkeitä, mutta erityisesti tutkimuksesta johdettuja suosituksia ja ehdotuksia olisin käytännön ihmisenä kaivannut vielä enemmän.
Itselleni konferenssin mieleenpainuvinta antia olivat Leenan ja Jennan jo mainitsemat pääluennot. Samantha Thomasin lapsia ja rahapelimarkkinointia käsittelevästä esityksestä kävi hyvin havainnollisesti ilmi, että lapset eivät Australiassa (kuten eivät toki meilläkään) ole millään tavalla suojassa rahapelimainonnalta. He törmäävät mainontaan yhtä runsaasti kuin aikuiset. He tunnistavat tutkimusten mukaan rahapeliyhtiöt ja niiden sloganit sekä osaavat yhdistää jalkapallojoukkueen ja sitä sponsoroivan vedonlyöntiyhtiön toisiinsa. Monet lapsista pitävät rahapelaamista keinona voittaa rahaa ja aikovat kokeilla sitä, kun varttuvat. Ennaltaehkäisylle ja valistukselle on todella tarvetta, niin myös mainonnan rajoittamiselle!”
Konferessin esitysdiat löytyvät konferenssin nettisivulta. Markuksen ja Jaakon esitykseen pääsee tutustumaan täältä.