Julkaistu: 19.05.2016
Aihe: Kannanotto, Vieraskynä

Rahapeliongelmaisen läheinen tarvitsee myös apua

Pitkäaikaissairaan puoliso kirjoitti mielipidepalstalla (HS 13.2.2016) puolisonsa rahapelaamisen riistäytyneen hallinnasta osittain kontrolloimatonta käytöstä aiheuttavan sairauden takia. Samassa kirjoituksessa kyseltiin tiukkaankin sävyyn, kenellä on vastuu pitkäaikaissairaan rahapeliongelmasta ja siihen puuttumisesta.

Itsekin rahapeliongelmaisen puolisona ymmärrän hyvin purkautuvat tunteet ja turhautumisen. Niin ikävältä kuin asia tuntuukin, niin peliongelmaa ei yksikään lähipiiristä pysty ongelmaisen puolesta ratkaisemaan, on sitten kyse rahapeliriippuvuudesta yleensä tai sairauden aiheuttamasta. Lähipiiri voi, ja sen pitääkin, tukea toipumisessa, mutta se askel avun hakemiselle tulee lähteä ongelmaisesta itsestään tai muutoin apu ei saavuta tarvitsijaa tosiasiallisesti.

Läheisen tärkein tehtävä on asettaa itselleen omat rajat, joiden yli ei päästä peliriippuvaista kulkemaan. Tämä tarkoittaa käytännössä omasta hyvinvoinnista huolehtimista ja pelaamisen mahdollistamisen lopettamista. Mahdollistaminen voi olla rahan antamista tai raha-asioiden hoitamista ja pelaajan pelastamista kerta kerran jälkeen tai vastuun ottamista toisen parantumisesta. Tällöin pelaaja kokee, että hänen ei tarvitse itse ottaa vastuuta itsestään eikä asioistaan, koska läheinen sen tekee kuitenkin.

Mutta läheinen tarvitsee apua ja tukea itselleen vähintään yhtä kipeästi kuin peliongelmainenkin, vaikka ei tätä välttämättä osaisi itse tunnistaa tai myöntää itselleen.

Olen saanut muiden rahapeliongelmaisten läheisten kanssa huomata, että perusterveydenhuollossa hyvin vähän tiedetään tai kiinnitetään huomiota rahapeliongelmiin ja niiden vakavuuteen. Koska rahapeliongelma ei näy ulospäin, ei koskaan voi tietää kuka ongelman kanssa kamppailee.

Rahapeliongelma itsessään ei ole mikään pieni ongelma. Viimeisimpien kyselyiden valossa ongelmallisesta pelaamisesta kärsiviä suomalaisia arvioidaan olevan 130 000. Kun otetaan huomioon vaikutukset lähipiiriin peliongelma vaikuttaa jollain tapaa jopa 900 000 suomalaiseen. Asiasta tulisi voida puhua avoimesti ja siihen puuttua entistä herkemmin, sekä pelaajan että läheisen osalta.

Mitä puuttumiseen tulee, niin itse koen jollain tapaa hämmentävänä sen, miten helpoksi pelaaminen on Suomessa tehty. Peliautomaatteja et pysty välttelemään missään, niitä löytyy jokaisesta kauppakeskuksesta, huoltoasemalta ja kioskista.

Toivoisin itse jotain pysyväisratkaisua pelaamisen rajoittamiseen, sillä itse asetetut pelikiellot RAY:lle ja Veikkaukselle ovat vain vuoden kerrallaan voimassa. Eikä pelitilejä voi pysyvästi sulkea millään keinoin. Niin kauan kun rahapeliyhtiöiden toiminta ja viranomaisten puuttumisaste on nykyisenlainen, ei auta muu kuin keskittyä haittojen ennaltaehkäisyyn ja tuen tarjoamiseen jo ongelmaisten kohdalla. Tehokkaimpana apukeinona itse olen kokenut vertaistuen, jonka kautta olen saanut paljon myös ymmärrystä peliongelmasta sekä läheisen että pelaajan näkökulmasta.

Maksutonta ammattilaisten tukea saa soittamalla vaikka Peluurin auttavaan puhelimeen tai osallistumalla Pelirajat’on vertaisryhmiin. Myös A-klinikat tarjoavat tukea riippuvuuksista kärsivien läheisille.

Myös peliongelmaisen puoliso, Pelirajat’on läheisten ryhmän vertaisohjaaja ja kokemusasiantuntija

Lue myös peliyhtiöiden vastine HS:n mielipiteeseen 17.2.2016

ooter(); ?>