Hyppää sisältöön

Voimaantuminen vertaisryhmätoiminnassa

Yleinen

Voimaantuminen vertaisryhmätoiminnassa näyttäytyy kokonaisvaltaisen elämänhallinnan vahvistumisena

Eeva Andrejeffin Jyväskylän Yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteelliselle tiedekunnalle tekemä sosiaalityön Pro Gradu -tutkielma keväältä 2021 pyrkii valottamaan Pelirajaton -vertaisryhmän hyötyjä Juha Siitosen voimaantumisteorian valossa.

Andrejeff on tarttunut kiinnostavaan aiheeseen, vertaisryhmätoiminnan vaikuttavuuteen.

Andrejeffin tutkimusintressi ja tutkimuskysymykset liittyvät siihen, mitä voimaantuminen vertaisryhmässä on ja mitkä tekijät ovat edistäneet tai estäneet vertaisryhmätoimintaan osallistuneiden voimaantumista. Aihe on kiinnostava ja tutkielmassa varsin ansiokkaasti käsitelty, oppilaitoksen mielestä kiitettävästi.

Tutkimushaastattelukutsu oli lähetetty 211 henkilölle, jotka olivat osallistuneet syksyllä 2019 pelaajille tarkoitettuun Pelirajaton-ryhmään. Oli harmi, että tutkimusaineisto jäi varsin kapeaksi ainoastaan yhdeksän henkilön lopulta ryhtyessä haastatteluun. Haastattelut järjestettiin joulukuun 2019 ja tammikuun 2020 aikana.

Tutkielman perusteella voimaantuminen vertaisryhmätoiminnassa näyttäytyy kokonaisvaltaisen elämänhallinnan vahvistumisena. Tämä näkyi suotuisana kehityksenä henkilön elämässä pelaamisen määrän suhteen, talouden hallinnan paranemisena, töihin ja opintoihin keskittymisenä kuin myös sosiaalisten suhteiden paranemisena. Tutkielman tekijä kirjoittaa, että erityisesti voimaantuminen näkyi henkisen hyvinvoinnin kohenemisena, positiivisempana minäkuvana, positiivisempana suhtautumisena omaan itseen, itseluottamuksen kohenemisena ja negatiivisten tunteiden vähenemisenä.

Keskeiset tekijät voimaantumisessa

Voimaantuminen näkyi myös positiivisina kykyuskomuksina ja rohkeutena asettaa itselleen tavoitteita ja päämääriä. Tämän tutkielman kirjoittaja liittää siihen, että haastateltavat olivat saaneet onnistumisenkokemuksia, jotka luovat uskoa omaan kykyyn vaikuttaa omaan elämään. Ryhmän vaikuttavina tekijöinä tutkielman tekijä kirjaa tuen ja kannustuksen, informaation saamisen ja motivaation kohenemisen, sosiaalisten taitojen kohenemisen ja palautteen saamisen muilta ryhmäläisiltä.

Ryhmän keskustelut ovat keskeinen toimiva elementti kyseisten hyötyjen saamiseen. Keskustelujen onnistumiseen tutkielman kirjoittaja listaa mahdollisuuden jakaa ja kuulla kokemuksia, ohjaajan merkityksen keskustelujen ohjaajana ja ilmapiirin. Hyvä ilmapiiri on keskeinen tekijä ja ohjaaja sen luojana merkityksellinen. Yhteenkuuluvuuden tunne, arvostus, hyväksyntä, rehellisyys ja luottamus ryhmässä mahdollistavat hyvän ryhmähengen. Kaiken kaikkiaan vertaisryhmän tarjoama sosiaalinen tuki vaikuttaisi olevan merkityksellinen apu pelaajien henkisen tuen ja jaksamisen lisäämisessä, kun he kamppailevat pelaamisesta eroon.

Voimaantumisen estäviä tekijöitä

Voimaantumista estävinä tekijöinä Andrejeff listaa keskustelujen toimimattomuuden mm. liian puheliaiden osallistujien vuoksi, puheenvuorojen epätasaisen jakautumisen sekä epäoleelliset keskustelunaiheet. Osa osallistujista olisivatkin toivoneet ohjaajalta tiukempaa keskustelujen rajaamista. Vertaisryhmän haasteena vaikuttaisi olevan toisaalta vapaan ja toisaalta strukturoidun keskustelun välinen tasapaino. Andrejeff viittaa tutkimukseen, jossa todetaan, että vertaisryhmät voidaan kokea hyödyllisinä, kunhan struktuuri on sellainen, että tapaamisissa jaetaan relevanttia tietoa, mahdollistetaan palkitsevat kokemukset, tarjotaan käytännöllistä apua ja mahdollisuuden vaihtaa kokemuksia selviytymiskeinoista.

Pelirajaton-vertaisryhmien struktuuri ja sen merkityksellisyys

Andrejeffin toteaa, että vapaaehtoisuuteen pohjaavalla vertaisryhmällä on vahva positiivinen vaikutus osallistujiensa voimaantumiseen ja siten olevan vaikuttava tukimuoto rahapeliongelmissa. Andrejeff kuitenkin toteaa aineiston olleen varsin rajallinen ja että Pelirajaton-toiminnan tapa toteuttaa vertaisryhmätoimintaa on vain yksi monista, ja että Pelirajaton-ryhmään osallistuneiden kokemukset eivät välttämättä vastaa muunlaiseen ryhmään osallistuneiden kokemuksia. Andrejeffin toteaa, että on mahdollista, että toimintaan tyytyväiset ovat halukkaampia osallistumaan haastatteluun, kuin tyytymättömät ja siten negatiiviset kokemukset rajautuneet tutkielman ulkopuolelle.

Vapaaehtoisuuteen pohjaavalla vertaisryhmällä on vahva positiivinen vaikutus osallistujiensa voimaantumiseen – siten se on vaikuttava tukimuoto rahapeliongelmissa.

Vaikka tutkielmalla on ansionsa, niin on sillä heikkoutensakin. Kirjoittaja ei ole perehtynyt Pelirajaton-toimintamalliin. Hän ei mainitse sanallakaan toiminnan struktuurista eikä ohjaajakoulutuksesta. Pelirajaton-ryhmätoiminta on strukturoitu, kahdentoista teemallisen tapaamisen, prosessi. Ryhmäkerrat ovat kuvattu työkirjassa, jonka kaikki osallistujat saavat prosessinsa tueksi. Ryhmätoiminta nojaa KBT -ajatteluun (kognitiivis-behavioristinen), jossa olennaisena asiana nähdään ihmisten auttaminen tulemaan tietoisemmaksi omasta toiminnastaan, sen syistä sekä seurauksista psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Tämän tietoisuuden heräämisen kautta on mahdollista alkaa aktiivisesti vaikuttamaan omaan käyttäytymiseen. Ryhmänohjaaja ei tee terapiaa, mutta kanssakulkijana auttaa ryhmäläisiä kohdistamaan katseensa olennaisiin asioihin. Pelirajaton-työkirjan materiaalit koostuvat pelihaittatyössä eri hankkeissa ja ammattilaistyössä hyväksi nähtyihin materiaaleihin. Näin ollen Pelirajaton-ryhmät eivät suoraan ole vertaisryhminä verrannollisia esim. Gamblers Anonymous -ryhmiin.

Ryhmänohjaaja myös kontaktoi kaikki ryhmiin haluavat ennen prosessin alkamista, kertoo toimintamallista, ohjaa, motivoi ja kannustaa osallistumaan ryhmään, mutta myös hakeutumaan hoidon piiriin.

Pelirajaton-ohjaajakoulutuksen ehdoton kriteeri pelaajataustaisille on kuuden kuukauden pelaamattomuus ennen koulutuksen alkua. Kuuden kuukauden pelaamattomuus tarkoittaa usein vasta toipumisen alkua. Pelirajaton-työntekijät pitää lähtökohtaisesti hakijoita vielä toipujina, siksi ohjaajaksi haluavat haastatellaan. Haastattelussa kiinnitetään huomiota pelihistorian lisäksi toipumishistoriaan: mitä hakija on oppinut peliongelmastaan, itsestään sekä toipumisestaan, mitä pitäisi vielä käsitellä. Yksi haastattelun tarkoitus on arvioida hakijan jaksamista. Pelaajien vertaisryhmien keskusteluaiheet ovat raskaita ja saattavat nostaa pintaan sellaisia asioita, joiden käsittely hakijalla itselläänkin on kovin kesken, jolloin ohjaamistyö saattaisi pahimmillaan tuottaa sellaista rasitetta hakijalle itselleenkin, että se ei palvelisi hänen omaa toipumistaan.

Varsinainen ohjaajakoulutus koostuu kahdesta lähiviikonlopusta, jotka toteutetaan kuukauden aikana, sekä niiden välissä tehtävistä kotitehtävistä. Koulutuksen pääasiallisena sisältönä on työkirjan materiaalien hallitseminen, mutta koulutettavat osallistuvat myös peliriippuvuusasiantuntijan luennolle sekä läheisluennolle. Koulutuksen toteutustavassa nojataan ryhmäkeskusteluihin, joilla samalla simuloidaan vertaisryhmän toimintaa.

Vertaisryhmätoimintaa voidaan organisoida monella tavalla, Andrejeff toteaa. Vapaaehtoistoiminnan sektorilla sitä Suomessa käytännössä organisoidaan ja strukturoidaan kahdella tavalla: Gambler Anonymous tavalla sekä Pelirajaton-toiminnan tavalla. Tämän kommentaarin kirjoittajan mielestä vertaisryhmällä on väliä ja sillä on väliä, miten toiminta strukturoidaan ja ohjaajat perehdytetään.

Eeva Andrejeff käyttää pääasiallisina referensseinään Ladoucer et al (2003) Group therapy for pathological gambler: a cognitive approach -tukimusta sekä Syvertsen et al (2020) Experiences among members of a Norwegian self-help group -tutkimusta, ehkä Andrejeff olisi auttanut syventämään tutkimusaiheensa käsittelyä, jos hän olisi pystynyt vertaamaan Pelirajaton-toimintatapaa em. referensseihinsä. Ehkä hän olisi päässyt lähemmäksi lopuksi yhteenvedossaan esittämäänsä pohdintaa:

”Näiden tulosten mukaan vertaisryhmätoimintaa voisi kehittää tarkemmalla keskustelun ohjaamisella ja tapaamisstruktuurilla. Olisi mielenkiintoista tutkia, minkälainen tapaamisstruktuuri ja keskustelun ohjaustyyli palvelisivat vertaisryhmätoimintaan osallistuvia henkilöitä parhaiten.”

Se olisikin kiinnostavaa tietää. Siinäpä olisikin mahdollisuus seuraavalle tutkielmalle, ehkä isommallekin tutkimukselle.

Eeva Andrejeffin sosiaalityön Pro Gradu -tutkielma Voimaantuminen vapaaehtoisuuteen pohjautuvassa rahapeliongelmiin erikoistuneessa vertaisryhmätoiminnassa, kevät 2021.

Jari Hartikainen
Pelirajaton-toiminnan päällikkö ja ohjaajien kouluttaja
Työnohjaaja SOSPED