Mitä on ongelmallinen rahapelaaminen, ja miten se näyttäytyy Pelirajat’on-toiminnassa?

Pelaajat, Vertaisryhmät, Yleinen

Pelirajat’on-toiminnalla on jo seitsemän vuoden kokemus vertaistuesta rahapelejä ongelmallisesti pelaavien sekä heidän läheistensä kanssa. Vertaisryhmät ovat ydintoimintaamme, ja niistä saamamme kokemukset ja palautteet antavat kattavan kuvan rahapeliongelmasta Suomessa.

Vaikka Suomessa rahapelaamisen ikäraja on 18 vuotta, aloittaa noin puolet rahapelejä pelaavista pelaamisen jo alle 17-vuotiaana. Tätä tutkimustietoa tukevat monien toiminnassamme mukana olevien ihmisten tarinat: monet ovat aloittaneet jo varhaisteini-ikäisinä pelikoneiden pelaamisen.

”Katsoin vierestä, kun äiti sijoitti vaihtorahat hedelmäpeliin. Kuinka ollakaan sieltä tuli niin iso voitto, että rahalaari täyttyi mukavasti kilisevistä kolikoista. Katselin ja kuuntelin sitä lumoutuneena. En voi tietenkään varmaksi sanoa, että ovatko nämä nuoruuden muistot vaikuttaneet omaan pelikäyttäytymiseen, mutta ainakin ne ovat jääneet mieleen, joten ne ovat olleet jokseenkin vaikuttavia tapahtumia.”

Asko, toipunut pelaaja

Aivot kehittyvät vielä murrosiässä kovaa vauhtia, jolloin riippuvuudelle altistuminen on todennäköisempää, kuin vanhempana. Ikärajasta huolimatta monet toiminnassamme mukana olevista kertovat löytäneensä pelikoneita, joita on päässyt alaikäisenä pelaamaan. Tätäkin tukee vuoden 2018 ostokoe, jossa jopa 88 % nuorista pääsi pelaamaan pelikoneita ilman valvontaa.

Vaikka ryhmiin hakeutuu yhä enemmän ihmisiä – varsinkin nuoria ja naisia – myös vertaispuhelin ja -chat ovat Pelirajat’on-toiminnassa yhä suuremmassa roolissa. Usea haluaa ensin tunnustella omaa avuntarvettaan matalan kynnyksen keinoin ja anonyymisti. Ongelmalliseen pelaamiseen liittyvä häpeä voi tuntua vaikealta ylittää apua haettaessa, oli kyse sitten omasta tai läheisen pelaamisesta.

”En vain voinut kertoa. Se häpeä jonka peluri kokee, on jotain aivan uskomatonta. Mieluummin mennään vaikka hautaan, kuin kerrotaan peliongelmasta läheisille.”

Asko, toipunut pelaaja

Suomessa käytössä oleva tautiluokitus määrittää vakavan rahapeliongelman pelihimoksi (F63.0). Pelihimon diagnostiset kriteerit ovat: 

  • Pelaamisjaksoja on vähintään kaksi vuodessa.
  • Pelaaminen jatkuu, vaikka seurauksena olisi henkilökohtaista ahdinkoa tai se vaikuttaisi jokapäiväisen elämän toimintoihin. Näistä jaksoista ei kerry voittoa.
  • Voimakasta pelaamisen tarvetta on vaikea hillitä niin, että potilas itse pystyisi lopettamaan pelaamisen.
  • Pelaamiseen ja pelaamisympäristöön liittyvät mielikuvat hallitsevat ajattelua ja mielikuvia.

Rahapeliriippuvuudesta eli vakavasta rahapeliongelmasta kärsii Suomessa noin 49 000 henkilöä. Ongelmallisesti pelaavia on Suomessa noin 124 000.

Pelatessa ei surettanut hyvää vauhtia kasvava velkahelvetti, eikä liioin pieleen menneet ihmissuhteet. Olin löytänyt itselleni jotakin sellaista, mitä minulla ei ollut koskaan ollut. Olin oman elämäni kunkku ja sankari. Fiilis oli mahtava.

Eila, toipunut pelaaja

Moni peliongelmainen voi vähätellä pelaamistaan tai rahallisia tappioitaan muille, ja myös itselleen. Valheiden verkko ja lainojen summat kasvavat usein niin suuriksi, että pelaaja kokee olevansa umpikujassa. Silloin moni kokee, ettei rehellisyys tule kuuloonkaan.

Silti lähes poikkeuksetta pelaajien tarinoissa yhdistyy peliveloista kiinni jääminen helpotuksen tunteeseen. Peliriippuvainen on pelien orja, ja sen tuoman taakan kantaminen yksin on raskasta. Siksi ulkopuolisen tuen saaminen ja salailun lopettaminen on monelle hyvinkin helpottavaa.

Kerroin kaiken ja samalla romutin elämämme täysin. Olo oli ristiriitainen. Tavallaan olin helpottunut ja tavallaan olin enemmän rikki kuin koskaan.

Jaakko, toipunut pelaaja

Sekä ongelmapelaaja että hänen läheisensäkin voivat häpeän tunteissaan kokea olevansa ainoita maailmassa, joiden elämä tuntuu suistuneen raiteiltaan pelien, velkojen ja valheiden takia. Kokemus on kuitenkin harhaluulo: rahapelien tuomat ongelmat vaikuttavat jopa 900 000 suomalaisen elämään – joko pelaajan tai läheisen näkökulmasta.

Vertaisryhmien osallistujilta kerätyissä palautteissa toistuukin usein sama tunteiden vuoristorata: ryhmään on menty ”umpikujassa” ja koettu yksinäisyyttä omien ongelmien parissa. Ryhmässä on kuitenkin saanut voimaa siitä, että on voinut samaistua muiden kokemuksiin ja tunteisiin. Kokemus siitä, ettei olekaan yksin, on todella voimakas tekijä peliongelman ylittämisessä.

Usea ryhmäläinen puhuu ”pohjakosketuksesta”: apua on heattu viimeisenä oljenkortena, kun kaikki on hävitty. Monelle tämä ei tarkoita vain rahaa, vaan myös ihmissuhteita, työtä ja asuntoa. Apua voi ja kannattaa kuitenkin hakea jo heti, kun pelaaminen tuntuu riistäytyvän käsistä.

”Mun kaveri sanoi mulle, että eniten vaatii munaa hakea apua sillon, kun omasta mielestä kaikki on hyvin. Sitten mä hain, kun mä ajattelin että mulla on ballsia.”

Ville, toipunut pelaaja

Raha on lopulta vain rahaa. Sen moni toipunut ongelmapelaaja on kantapään kautta tiedostanut omalla toipumispolullaan. Velkajärjestelyyn voi päästä ja talouden voi vielä saada kuntoon, oli lähtötilanne mikä tahansa. Moni Pelirajat’on-toiminnassa mukana oleva korostaa sitä, että ihmissuhteet ja mielenterveys ovat lopulta syy, jonka takia pelaaminen kannattaa pyrkiä lopettamaan ja apua kannattaa hakea.

Mies ja nainen katsomassa kameraan

Ilmoittaudu syksyn 2019 vertaisryhmään!

Katso oman tai lähipaikkakuntasi ryhmän aikataulut: