8.1.2015 — Blogi, Rahapelaaminen

Pelirajaton-historiaa – hankkeesta toimintaan

Pelirajaton on hankkeena päättymässä vuoden 2014 lopussa. Raha-automaattiyhdistyksen avustusehdotuksen mukaisesti Pelirajaton jatkaa toimintaansa kohdennetun toiminta-avustuksella. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa avustuspäätöksen alkuvuodesta. Päätös mahdollistaa liikaa pelaavien sekä läheisten vertaistuen pitkäjänteisen kehittämisen tulevaisuudessa.

Pelirajaton-toiminnan kehityspolku

Pelirajaton-toiminnan kehittäminen on kulkenut pitkän tien. Sosped-säätiöllä on ollut ongelmapelaamiseen liittyvää kuntoutustoimintaa jo 80-luvun puolivälistä lähtien. Ajatus vertaistuen tarpeellisuudesta ja hyödynnettävyydestä peliongelmaisten ja läheisten auttamiseksi kiteytyi vuosina 2004-2006 olleen Peliriippuvuus – Pelaaminen hallintaan -kuntoutus- ja koulutushankkeen tiimoilta. Hankkeessa toteutettiin ensimmäinen vertaisohjaajien koulutus. Hanke tosin päättyi ennen kuin ensimmäisiä vertaisryhmiä päästiin aloittamaan. Siinä kuitenkin luotiin idea, joka lopulta johti myös Pelirajaton-toiminnan syntymiseen. Hankkeen kehittämisehdotuksissa todettiin vertaistuen valtakunnallisen organisoimisen liikaa pelaavien ja läheisten tueksi olevan keskeinen kehittämiskohde tulevaisuudessa.

Tältä pohjalta Pelaajien ja läheisten vertaistukiverkosto -projekti aloitti vuonna 2008. Mirja Heikkilän johdolla lähdettiin tosissaan kehittämään järjestölähtöistä, valtakunnallisesti koordinoitua vertaistukea, jossa huomioitiin tarve ohjaajien koulutukselle, tuelle sekä yhteistyölle muiden pelihaittatoimijoiden kanssa. Projektissa kehitettiin mallit vertaisohjaajien kouluttamiselle ja vertaisryhmille, pohjustettiin valtakunnallista toimintaa sekä luotiin yhteydet muihin pelihaittatoimijoihin. Projekti loppui vuoden 2010 lopulla. Pelirajaton-hanke oli vertaistukitukiverkosto -projektin jatkohanke vaikka se aloittakin toimintansa vasta maaliskuussa 2012.

Nyt Pelirajaton-hankkeen päättyessä on syytä luodata sitä, mitä hankkeessa on saatu aikaan ja mitä sen aikana on opittu. Hankkeen aloittaessa keväällä 2012 oli perintönä ensimmäinen versio ohjaajien koulutusmallista, hyvät yhteistyökanavat sekä muutama ohjaamisesta edelleen kiinnostunut vertaisohjaaja. Sospedin hankkeiden syvyydestä kertoo jotain se, että mukana oli yksi ohjaaja Pelaaminen hallintaan -kuntoutus ja koulutushankkeen ajoilta.

Visio, missio, riskit ja tavoitteet vuonna 2012

Toimintaa aloiteltaessa jouduimme pohtimaan perustehtävää, tavoitteita ja visiota.

Perustehtäväksi muotoilimme:

Luoda ja vakiinnuttaa valtakunnallinen tukirakenne ongelmallisesti pelaavien ja heidän läheistensä kasvokkain tapahtuvalle, vapaaehtoisuuteen perustuvalle vertaisryhmätoiminnalle.

Visioksi syntyi:

Sitoutuneiden toimijoiden muodostaman tukirakenteen avulla voidaan pitkäjänteisesti toteuttaa vapaaehtoisuuteen perustuvia, kasvokkain tapahtuvia vertaisryhmiä eri puolilla Suomea. Uusia koulutuksia järjestetään säännöllisesti, ohjaajien työnohjauksesta ja virkistäytymisestä huolehditaan. Kokemusasiantuntemusta hyödynnetään palveluiden kehittämisessä ja edistetään vapaaehtoisen vertaistuen näkyvyyttä osana palvelutarjontaa. Laadunseuranta ja pitkäjänteinen kehittämistyö on varmistettu.

Riskiksi muodostui se, ettei Sospedillä ollut omaa vakiintunutta toimijaverkostoa valtakunnallisesti. Toisaalta yhteistyön tekeminen valtakunnalliset verkostot omaavien toimijoiden kanssa osoittautui nopeasti liian kankeaksi ja hitaaksi tavaksi toimia. Matkaan oli päästävä joutuisasti ja joustavasti. Riskien pohdinnan jälkeen päätimme alkaa toimia omin nokkinemme.

Tavoittelimme vertaistuesta ja toisten auttamisesta kiinnostuneita, kokemusta omaavia entisiä pelureita sekä läheisiä lehti- sekä verkkoilmoituksilla ympäri Suomen.

Heitä tavoitettuamme ja koulutettuamme pyrkimyksenä oli saada hyvin toimivia paikallisia toimijaverkostoja ohjaajien ja vertaisryhmien tueksi. Valittu tie toimi. Pääsimme valtakunnallisesti nopeasti liikkeelle. Tavoitimme vapaaehtoistyöhön sellaisia henkilöitä, joilla ei ennestään ollut mitään vapaahtoistyön taustaa, mutta jotka nyt olivat aidosti kiinnostuneita auttamaan muita oman kokemuksensa kautta. Samalla tiivistimme ja selkeytimme koulutusta, teimme siitä käytännönläheisempää.

Valtakunnallinen toimia

Nopeasti ymmärsimme, ettei Pelirajaton-toiminnan juurruttaminen valtakunnallisesti olisi mahdollista, vaikka ryhmätoiminta paikallisesti jäisikin sinne tänne eloon joksikin aikaa paikallisten kumppaneiden tuella. Oleellinen asia on uusien ohjaajien kouluttaminen ja sitä kautta pysyvyyden luominen pitkällä aikajänteellä. Valtakunnallisessa työssä tarvitaan aina myös valtakunnallinen koordinaattori. Tämän huomion myötä päädyimme hakemaan toiminta-avustusta jatkolle ja tätä kirjoitettaessa sen voi sanoa olleen oikea päätös.

Hankkeen aikana järjestettiin viisi ohjaajakoulutusta. Ohjaajakoulutuksiin osallistui yhteensä 39 henkilöä, joista aktiivisesti vuonna 2014 toimi 24 henkilöä. Vertaisryhmiä on toteutettu 17 paikkakunnalla kaikkiaan yhteensä 66 ryhmää. Näistä läheisille tarkoitettuja ryhmiä oli kahdeksan neljällä paikkakunnalla. Osallistujia ryhmissä on ollut vaihtelevasti yhdestä kymmeneen, joskus jopa viisitoista. Yhteensä osallistujia kertyi noin 370, joista 65 % oli miehiä.

Hankkeen aikana saimme oppia, että ohjaajien ja alkavien ryhmien osalta tarvitaan laajaa ja monialaista tiedottamista, jossa hyödynnetään niin lehti- ja verkkomainontaa ja sosiaalista mediaa kuin pelihaittatoimijoita ja muita yhteistyöverkostoja. Läheisiä tuntui olevan vaikea tavoittaa vertaisryhmiin. Ainoastaan Turussa ja Lahdessa heitä onnistuttiin läheisiä siten, että varsinaisia vertaisryhmiä syntyi. Tämä onkin saanut meidät pohtimaan eri muotoja läheisten vertaistuelle. Vertaisryhmiin osallistumisessa on aina myös kynnyksensä; vaikka se olisi kuinka matala, niin joskus se on kuitenkin liian korkea siinä hetkessä.

Hankkeen aikana tuli useita yhteydenottoja henkilöiltä, jotka eivät asuneet vertaisryhmäpaikkakunnalla sekä sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät halunneet osallistua ryhmään, mutta halusivat keskustella vertaisen kanssa. Vertaistuessa olennaisinta on saman kokeneen, mutta ongelman ylittäneen henkilön antama tuki, omakohtainen kokemus ja toivo ongelman selättämisestä. Vertaistukea voidaan tarjota myös puhelimitse ja sitä tullaan tulevana keväänä yhteistyössä Peluurin ja Tiltin kanssa pilotoimaan. Myös verkon kautta tarjottavaa reaaliaikaista vertaistukea on syytä kehittää.

Pelihaittatietoisuuden lisäämisessä on ollut ensiarvoisen tärkeää kokemuksen äänellä

Kokemusasiantuntijoiden rooli ja työ pelihaittatietoisuuden lisäämisessä on ollut ensiarvoisen tärkeää. Hankkeen aikana pidettiin yksi kokemusasiantuntijakoulutus, mutta useat muutkin vertaisohjaajat tekivät kokemusasiantuntijatyötä. Ohjaajat olivat esillä paikallisissa ja valtakunnallisissa medioissa, osallistuivat erilaisiin seminaari- ja keskustelutilaisuuksiin ja pitivät kokemusluentoja. Ei liene liikaa sanottu, että hankkeen kouluttamien ohjaajien esilläolon kautta pelihaittatietoisuus lisääntyi maassamme merkittävästi vuosien 2013-14 aikana. Tätä kokemusasiantuntijatoimintaa jatketaan ja kehitetään tulevaisuudessakin.

Hankkeen työ on tehty ja tavoitteet saavutettu, mutta työ liikaa pelaavien ja läheisten vertaistuen kehittämisessä jatkuu. Toteutamme edelleen alussa muotoilemaamme perustehtävää, mutta uuden toimintakauden alkaessa Pelirajaton tarvitsee uuden vision. Visio löytyy vapaaehtoistyöstä. Tavoitteenamme on tulla Suomen parhaaksi vapaaehtoistyön organisaatioksi. Se tarkoittaa laadukasta ja ajantasaista perus- ja täydennyskoulutusta vertaisohjaajille, erilaisia ja kiinnostavia tehtäviä vapaaehtoistyön ja vertaistuen puitteissa, huolenpitoa ja ajantasaista tukea ohjaajille, nopeaa reagoimista mahdollisiin ongelmatilanteisiin, mukavia virkistymismahdollisuuksia yhteisön parissa ja kokemusasiantuntijatyön kehittämistä. Haluamme, että Pelirajaton-vapaaehtoistyöhön riittää tunkua.

Jari Hartikainen, Pelirajaton-toiminnan päällikkö

---

Uusimmat